Datasets:

Finnish-NLP

/

wikipedia_20230501_fi_cleaned

like 0

Follow

Finnish-NLP 34

1748734

https://fi.wikipedia.org/wiki/Cuttingtonin%20yliopisto

Cuttingtonin yliopisto

Cuttingtonin yliopisto (aluksi Cuttington Collegiate and Divinity School, myöhemmin Cuttington University) on Liberiassa toimiva yksityinen yliopisto. Se on perustettu vuonna 1889. Piispa Samuel David Ferguson valoi oppilaitoksen ensimmäisen rakennuksen peruskiven 22.02.1889. Tuo ensimmäinen rakennus Loppiaissali (Epiphany Hall) ja se rakennettiin Liberian eteläkärkeen. Oppilaitos nimettiin Robert Fulton Cuttingin mukaan; Cutting lahjoitti vuonna Yhdysvaltain dollaria koululle tarvittavan maa-alueen hankkimista ja koulun rakentamista varten. Rahalahjoituksen ensisijaisena tarkoituksena oli luoda käytännön tutkimuksiin soveltuva koemaatila, jolla lähetyskoulujen pojilla olisi mahdollisuus käytännön harjoitteluun, ja samalla koetila toimisi mallina muillekin. Opiskelijoita tuli joka puolelta Liberiaa sekä muualta Länsi-Afrikasta, minkä myötä sisään otettavien opiskelijoiden määrä rajattiin noin sataan opiskelijaan. Vuonna 1909 Cuttingtonin korkeakoulu sai ensimmäiset kaksi professuuriaan ja vuonna 1922 se sai oikeuden myöntää korkeakoulututkintoja. Vuonna 1929 oppilaitos jouduttiin sulkemaan sen taloudellisten vaikeuksien vuoksi, mutta vuonna 1949 se avattiin kuitenkin uudelleen Suakokoon. 1970-luvun alussa oppilaitoksen nimi muutettiin muotoon Cuttington University College. Vuonna 1973 yliopiston johtajaksi nimitettiin Emmanuel Johnson ja hän toimi siinä virassa vuoteen 1980 saakka. Tuohon aikaan Cuttingtonin yliopistossa oli kuusi tutkinnon tarjoavaa koulutusohjelmaa: koulutuksen, humanististen aineiden, sosiaalitieteiden, luonnontieteiden, terveydenhoidon ja teologian tutkimusohjelma sekä suunnitelmia perustaa lisää tutkimusohjelmia. Toukokuussa 1990 yliopisto suljettiin virallisesti Liberian sisällissodan takia. Cuttingtonin yliopiston asema yliopistona kirjattiin lakiin heinäkuussa 2005 ja nykyisin yliopisto toimii kolmessa paikassa Liberiassa; Cuttingtonin yliopiston perustutkinto-opiskelijoiden kampus sijaitsee Suakokossa, jatko-opiskelijoiden oppilaitos sijaitsee Monroviassa ja nuorten opiskelijoiden kampus sijaitsee Kakatassa. Lähteet Cuttington University: Cuttington's History Liberian yliopistot ja korkeakoulut

1748735

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kest%C3%A4v%C3%A4n%20kiertotalouden%20tutkimuskeskus

Kestävän kiertotalouden tutkimuskeskus

Kestävän kiertotalouden tutkimuskeskus () eli CECE on Itä-Suomen yliopiston tutkimuskeskus. Se on yksi Kestävä resurssiyhteiskunta tutkimusyhteisön tutkimuskeskuksista. Keskus kokoaa yhteen monialaista kestävän kiertotalouden tutkimusta, jota tehdään Itä-Suomen yliopistossa Joensuun ja Kuopion kampuksilla ja yhteistyössä suomalaisten ja kansainvälisten tutkimusyksiköiden kanssa. Kestävän kiertotalouden tutkimuskeskus on monitieteinen akateeminen tutkimus-, koulutus- ja kehittämisyksikkö, jonka johtoajatuksena on edistää kestävän kiertotalouden tutkimusta, kouluttaa kiertotalouden osaajia ja vauhdittaa kestävän kiertotalouden yhteiskunnallista muutosta Suomessa ja kansainvälisesti. Tutkimuskeskus tuottaa tietoa kiertotaloudesta taloudellisena, sosiaalisena ja kulttuurisena muutoksena. Keskuksen hankkeissa tutkitaan kiertotalouden ratkaisuja muoveille ja mikromuoveille , kriittisiin raaka-aineisiin,yritysten, kaupunkien ja yhteiskunnan kestävyysmuutokseen ja sosiaaliseen yrittäjyyteen. Lähteet Suomen tutkimuslaitokset Itä-Suomen yliopisto

1748736

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mons%20Bradley

Mons Bradley

Mons Bradley on 4,2 km korkea vuori Kuussa. Se kuuluu Montes Apenninus -vuoristoon. Vuori on nimetty englantilaisen tähtitieteilijä James Bradleyn mukaan. Lähteet Kuun vuoret

1748737

https://fi.wikipedia.org/wiki/HMS%20Eskimo%20%28F119%29

HMS Eskimo (F119)

HMS Eskimo (viirinumero F) oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1963 palvelukseen otettu Tribal-luokan fregatti, joka upotettiin maalilaivana 1986. Valmistus Alus tilattiin Cowesista Isle of Wightilta J. Samuel White and Companyltä, missä köli laskettiin 22. lokakuuta 1958. Se laskettiin vesille 20. maaliskuuta 1961 kumminaan laivastoesikunnan apulaisesikuntapäällikön ja viidennen merilordin vara-amiraali Sir Lawrence G. Durlacherin puoliso Lady Durlacher ja otettiin palvelukseen 21. helmikuuta 1963. Palvelus Tammikuussa 1981 alus sijoitettiin valmiusosastoon, missä se oli Falklandin sodan loppuun. Kun kolme sen sisaralusta palautettiin palvelukseen korvaamaan sodan tappioita, alus määrättiin kolmelle palveluksessa olevalle varaosiksi. Hinaajat Confident ja Adept siirsivät 19. lokakuuta 1982 aluksen Portsmouthiin. Osien irrotus jatkui, kunnes kolme alusta myytiin Indonesialle. Hylky todettiin maalilaivaksi soveltuvaksi ja hinattiin tammikuussa 1986 Milford Havenista Pohjois-Atlantille, missä se upotettiin testattaessa uusia aseita. Päälliköt Aluksen päälliköinä olivat: J. N. Humphrey-Baker R. Anson S. A. C. Cassels J. F. Kidd J. M. Lee C. E. T. Baker Alan Grose E. K. Dibbie C. C. Morgan P. G. J. Murison D. A. Phillips Lähteet Viitteet Tribal-luokan fregatit Yhdistyneen kuningaskunnan kylmän sodan sotalaivat Whiten valmistamat alukset

1748738

https://fi.wikipedia.org/wiki/General%20SVR

General SVR

General SVR on vuonna 2020 avattu nimetön englanninkielinen Telegram-kanava, joka julkaisee "sisäpiiritiedoa" Venäjän johdosta. General SVR:llä on myös venäjänkielinen YouTube-kanava (Генерал СВР), jolla ääni nimimerkillä Viktor Mihailovitš lukee tietoja. Kanava on useiden länsimediassa esitettyjen Vladimir Putinia koskevien huhujen lähde. Kanava kertoo tietojensa perustuvan entisten ja vielä aktiivisten eri maiden tiedustelu-upseerien tietoihin. Toisaalta kanavan takana on väitetty olevan entisen MGIMO-yliopiston politologian ja historian professori Valeri Solovein. Kanavan väitteitä Toukokuun alussa 2022 kanava väitti Putinilla olevan Parkinsonin tauti. Toukokuussa 2022 kanava väitti Putinin olevan niin huonossa kunnossa, että hän joutuu luovuttamaan valtansa Nikolai Patruševille. Kanava väittää Vladimir Putinin seurustelevan olympiavoittaja Alina Kabajevan kanssa ja heidän saaneen lapsia yhdessä. Heinäkuussa 2022 kanava sanoi Kabajevan olevan raskaana ja 69-vuotiaan Putinin tulevan uudelleen isäksi. Heinäkuussa 2022 kanava sanoi Putinin kokeneen niin kovaa pahoinvointia, että hän joutui kiireelliseen lääkärinhoitoon. Kesällä 2022 kanavalla esitettiin villejä huhuja Vladimir Putinin terveydentilasta. Kanavalla on väitetty Putinin osallistuneen šamanistiseen rituaaliin, jossa hänelle annettiin voimia. Kanavan mukaan Putin aiotaan korvata kaksoisolennolla tai ns. deepfake-teknologialla eli tekoälyä hyödyntävillä videoväärennöksillä. Tämäkin väite levisi laajalti länsimaisessa mediassa. Joulukuussa 2022 kanava kertoi, että Putin oli kaatunut viisi askelmaa portaissa, kaatunut ja murtanut häntäluunsa ja sen seurauksena ulostanut housuihinsa. Jutun uutisoivat ainakin The Sun, New York Post, Daily Mail, Gawker ja Newsweek. Viitteet Media Vladimir Putin

1748752

https://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4%C3%A4kiekon%204.%20divisioonan%20maailmanmestaruuskilpailut%202020

Jääkiekon 4. divisioonan maailmanmestaruuskilpailut 2020

Jääkiekon 4. divisioonan maailmanmestaruuskilpailut 2020 jäivät järjestämättä koronapandemian vuoksi. Ne olisivat olleet ensimmäiset 4. divisioonan maailmanmestaruuskilpailut. Lähteet Jääkiekon 4. divisioonan maailmanmestaruuskilpailut

1748753

https://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4%C3%A4kiekon%204.%20divisioonan%20maailmanmestaruuskilpailut%202021

Jääkiekon 4. divisioonan maailmanmestaruuskilpailut 2021

Jääkiekon 4. divisioonan maailmanmestaruuskilpailut 2021 peruutettiin koronaviruspandemian vuoksi. Myös vuoden 2020 maailmanmestaruuskilpailut peruttiin samasta syystä. Lähteet Jääkiekon 4. divisioonan maailmanmestaruuskilpailut

1748756

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kovan%20viikon%20ilta

Kovan viikon ilta

Kovan viikon ilta on Yle TV1:llä 15. huhtikuuta 2023 alkanut ajankohtaisiin aiheisiin keskittyvä poliittinen satiiriohjelma. Ohjelmaa juontaa koomikko Jukka Lindström. Ohjelmassa on viikoittain vaihtuvat kolme panelistia ja yksi vieras keskustelemassa ajankohtaisista aiheista. Jaksot Lähteet Aiheesta muualla Ohjelman jaksoja Yle Areenassa 2020-luvun suomalaiset komediasarjat Satiirisarjat Yle TV1:n televisio-ohjelmat

1748760

https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%96ljyntorjunta

Öljyntorjunta

Öljyntorjunta tarkoittaa yrityksiä ehkäistä öljyonnettomuuksia ja poistaa ympäristöön ja eläimiin levinnyt öljyjäte tai muuten estää öljyn leviäminen. Se on osa vahingontorjuntaa. Öljyvahinko saattaa tapahtua maalla tai vesistössä, kun autosta, veneestä tai laivasta vuotaa polttoainetta luontoon, tai kun öljyä kuljettava alus joutuu onnettomuuteen. Ympäristöön joutunut öljy myös aiheuttaa haittaa sekä luonnolle että eläimille. Öljyntorjunta merialueella Meressä öljyn leviämistä voidaan ohjata öljypuomeilla. Sen jälkeen öljyä voidaan poistaa hajottamalla sitä kemiallisesti, polttamalla sitä tai keräämällä mekaanisesti. Kerääminen tapahtuu esimerkiksi harjojen, lapioiden ja äyskäreiden avulla. Katso myös Öljyjätemaksu Öljysuojarahasto Lähteet

1748763

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kimiko%20Hirata

Kimiko Hirata

Kimiko Hirata (; s. 1970, Kumamoto) on japanilainen ilmastoaktivisti, joka pyrkii vähentämään fossiilisten polttoaineiden, etenkin kivihiilen, käyttöä Japanissa. Hirata työskenteli kustannusyhtiössä 1990-luvulle asti. Silloin hän luki Al Goren kirjan ja ryhtyi ilmastoaktivistiksi. Hän osallistui vuoden 1997 Kioton ilmastokokoukseen ja perusti kansalaisjärjestön Kiko Network. Hän verkostoitui muiden maiden kansalaisjärjestöjen kanssa. Vuonna 2019 työ tuotti vihdoin tulosta, ja Japani luopui 13 uuden hiilivoimalan rakennussuunnitelmista. Hiratan väitöskirja ilmastonmuutoksesta ja politiikasta hyväksyttiin Wasedan yliopistossa vuonna 2019, ja hänestä tuli yhteiskuntatieteen tohtori. Hiratalle myönnettiin Goldman-ympäristöpalkinto vuonna 2021. BBC valitsi Hiratan vuonna 2022 sadan vaikutusvaltaisen ja innostavan naisen listalle 100 Women. Lähteet Japanilaiset tieteilijät Ilmastoaktivistit Vuonna 1970 syntyneet Elävät henkilöt

1748766

https://fi.wikipedia.org/wiki/AMADE

AMADE

L'Association mondiale des amis de l'enfance (AMADE) on monacolainen hyväntekeväisyysjärjestö, jonka ruhtinatar Grace perusti vuonna 1963. Amade on itsenäinen ja yleishyödyllinen kansalaisjärjestö. Amade perustettiin aikoinaan tukemaan erityisesti lasten kehitystä ympäri maailmaa. Sen toiminta on kuitenkin laajentunut, ja se tukee monien alikehittyneiden paikallisyhteisöiden arkea. Amadella on viisi osaohjelmaa. Niistä esimerkiksi Dignity for Women pyrkii mahdollistamaan kuukautishygieniaa naisille ja tytöille sekä tarjoaa lääketieteellistä ja psykologista tukea seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan uhreille. Civil Status for All puolestaan pyrkii mahdollistamaan kaikille lapsille syntymätodistuksen, joka takaisi samalla pääsyn terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Lähteet Aiheesta muualla Amaden kotisivut Monaco Hyväntekeväisyysjärjestöt Kansalaisjärjestöt

1748768

https://fi.wikipedia.org/wiki/Velmariri%20Bambari

Velmariri Bambari

Velmariri Bambari (s. 1980) on indonesialainen aktivisti, joka puolustaa Sulawesin keskiosissa asuvia seksuaalisen väkivallan uhreja. Noilla alueilla perinteen mukaan rangaistaan kylän mainetta pilanneita ihmisiä, ja rangaistus on ulotettu paitsi seksirikollisiin myös heidän uhreihinsa. BBC valitsi Bambarin vuonna 2022 sadan vaikutusvaltaisen ja innostavan naisen listalle 100 Women. Lähteet Indonesialaiset henkilöt Aktivistit Vuonna 1980 syntyneet Elävät henkilöt

1748772

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tarana%20Burke

Tarana Burke

Tarana Burke (s. 12. syyskuuta 1973) on yhdysvaltalainen aktivisti ja Me Too -kampanjan perustaja. Työssään nuorisotyöntekijänä Burke on erityisesti tukenut värillisiä nuoria.Hän on perustanut nuorisojärjestö Just Be Inc.:n, joka aloitti vuonna 2007 seksuaalista ahdistelua vastustavan Me Too -kampanjan (me too = minäkin), joka levisi lokakuussa 2017 maailmanlaajuiseksi someilmiöksi. TIME-lehti valitsi Burken vuoden henkilöksi vuonna 2017. BBC valitsi Burken vuonna 2022 sadan vaikutusvaltaisen ja innostavan naisen listalle 100 Women. Lähteet Yhdysvaltalaiset henkilöt Aktivistit Vuonna 1973 syntyneet Elävät henkilöt

1748773

https://fi.wikipedia.org/wiki/Fenno-Radio

Fenno-Radio

Oy Fenno-Radio Ab, vuodesta 1955 Oy Terate Ab, oli suomalainen vuosina 1924-1981 toiminut elektroniikkatehdas, joka valmisti radio- ja televisiovastaanottimia, radionauhureita, stereolaitteita sekä valaistus- ja sähkölämmitystekniikkaa Helsingissä. Yritys oli vuodesta 1961 hollantilaisen elektroniikkajätin Philipsin omistuksessa, jonka kanssa se oli tehnyt yhteistyötä jo vuodesta 1935 lähtien. 1970-luvun alussa se oli Pohjoismaiden suurin radiotehdas. Fenno-Radion perustivat insinöörit Alex Paltschik, Guido Ruotzi ja Eric Lindén pieniin 30 neliömetrin tiloihin Helsingin Punavuoren Merimiehenkadulle vuonna 1924, kaksi vuotta ennen kuin Yleisradio aloitti lähetystoimintansa. Seuraava toimipaikka oli Kampin Simonkatu 4:ssä, josta muutettiin 1936 Kruununhakaan Meritullinkatu 1:een. Vuonna 1943 valmistui oma tehdasrakennus Vallilaan Vääksyntie 2:een, jota laajennettiin monta kertaa ja jossa yritys toimi loppuun saakka. Vuoden 1964 yrityksen 40-vuotisjuhlien aikaan Vallilan tehtaan pinta-ala oli jo 12 000 neliömetriä ja siellä työskenteli 250 henkilöä, pääosin naisia, jotka kokosivat noin 30 000 radio- ja tv-vastaanotinta vuodessa. Kymmenen vuotta myöhemmin työntekijöitä oli 800. Terateksi muuttunut yhtiö (sanoista Televisio- ja RadioTehdas) aloitti 1950-luvun lopulla Philips-televisioiden kokoamisen ja siirtyi 1961 pääosin Philipsin omistukseen. Tehtaasta kehitettiin 1960-luvulla yksi Philipsin EFTA-alueen valmistuskeskuksista, jonka tuotannosta meni vientiin noin 90 prosenttia. Televisiotuotanto loppui väritelevisioaikakauden alussa vuoden 1970 vaihteessa. Oma alkuperäinen tuotemerkki Fenno hylättiin samaan aikaan, mutta Philipsin ja sen Dux-rinnakkaismerkin tuotanto jatkui. Vuonna 1974 Terate fuusioitiin Philipsiin, mutta vuonna 1981 Philips lopetti radioalan tuotannon Suomessa ja tehdas suljettiin. Vääksyntie 2:n rakennus (osoitteena myös Teollisuuskatu 1) tunnettiin Teraten jälkeen Electroluxin talona. Vuonna 2017 sen paikalle valmistui OP-ryhmän pääkonttorikokonaisuuteen kuuluva rakennus. Lähteet Entiset suomalaiset teollisuusyritykset Vallila Viihde-elektroniikan tuotemerkit Suomalaiset elektroniikkayhtiöt

1748781

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ceci%20Flores

Ceci Flores

Cecilia Patricia Flores Armenta on meksikolainen aktivisti, joka perusti Madres Buscadoras (Etsivät äidit) -järjestön. Siihen kuuluu tuhansia ihmisiä, jotka etsivät yli kadonnutta. Keväällä 2020 järjestössä oli 250 jäsentä, ja se oli löytänyt 99 nimetöntä hautaa. Kadonneiden joukossa on kaksi Floresin kuudesta lapsesta. Hänen poikansa Alejando katosi vuonna 2015, ja vuonna 2019 kidnapattiin kaksi muuta poikaa, Marco Antonio ja Jesús Adrián. Flores tunnisti kidnappauksen tehneet rikolliskartellin jäsenet, ja sai uhkailemalla heidät vapauttamaan pojista nuorimman. Flores on saanut tappouhkauksia, ja huhtikuussa 2023 hänestä tehtiin katoamisilmoitus. Myöhemmin kävi ilmi, että hän oli kadonnut vapaaehtoisesti. BBC valitsi Floresin vuonna 2022 sadan vaikutusvaltaisen ja innostavan naisen listalle 100 Women. Lähteet Meksikolaiset henkilöt Aktivistit Syntymävuosi puuttuu Elävät henkilöt

1748783

https://fi.wikipedia.org/wiki/Smaalenenes%20Avis

Smaalenenes Avis

Smaalenenes Avis on norjalainen paikallislehti, jonka kotikunta on Askim. Lehti ilmestyy kolmesti viikossa ja kuuluu Amedia-konserniin. Smaalenenes Avis syntyi vuonna 2003, kun vuonna 1899 perustettu Indre Smaalenenes Avis ja vuonna 1902 perustettu Øvre Smaalenene yhdistyivät. Lähteet Aiheesta muualla Lehden verkkosivut Norjalaiset sanomalehdet Askim

1748785

https://fi.wikipedia.org/wiki/Issos

Issos

Issos (, myös Issoi, , ) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Kilikiassa Vähässä-Aasiassa nykyisen Turkin alueella. Se sijaitsi nykyisessä Yeşil Hüyükissä lähellä Hatayn maakunnan Dörtyolin kaupunkia. Kaupungin sijainti oli strateginen, ja siksi se on historiassa usean merkitttävän Issoksen taisteluna tunnetun taistelun tapahtumapaikka. Maantiede Issoksen kaupunki sijaitsi Kilikian tasangon länsilaidalla olevalla rannikkotasangolla Issoksenlahden (, nyk. Iskenderuninlahti) rannalla lähellä Pinaros-joen (nyk. Payas) suistoa. Herodotos kutsui Issoksenlahtea Myriandroksenlahdeksi sen rannalla Issoksesta etelään sijainneen Myriandroksen kaupungin mukaan. Issosta pidettiin Kilikian itäisimpänä kaupunkina; sen jälkeen saavuttiin Syyriaan. Kaupungin itäpuolella sijaitsi Amanos-vuori, joka oli Tauros-vuorten ulokkeita. Issoksen sijainti oli strateginen, koska Kilikiasta Syyriaan kulkevien tuli kulkea sen kautta ennen etenemistä Amanoksen yli kulkeville solille, jotka olivat tärkein kulkutie vuorten yli. Issoksen kaupunkivaltion haltuun kuuluneen alueen kokoa ei tunneta. Issoksesta länteen sijaitsivat Aigaiai, Mopsuestia, Mallos ja Magarsa (myöhempi Antiokheia Pyramoksen varrella), pohjoiseen Epifaneia, ja etelään Myriandroksen lisäksi Aleksandreia "Issoksen rannalla" (Aleksandreia Katisson, Alexandria ad Issum) ja Rhosos. Historia Issoksen paikalla on ollut asutusta viimeistään myöhäiseltä neoliittisella kaudelta noin 5000 eaa. lähtien. Antiikin aikana olemassa ollut Issoksen kaupunki on saattanut olla alkuperältään ei-kreikkalainen kaupunki, eikä sen tiedetä koskaan olleen kreikkalainen siirtokunta. Se on luetteloitu nykytutkimuksessa klassisen kauden kreikkalaisten polisten eli kaupunkivaltioiden joukkoon lähinnä siksi, että se vaikuttaa olleen jo 400-luvulla eaa. jossakin määrin hellenisoitunut ja löi omaa hopearahaa. Lisäksi sekä Ksenofon että Diodoros Sisilialainen kutsuvat sitä polikseksi. Ksenofon sanoo kaupungin olleen suuri ja kukoistava kymmenentuhannen sotaretken aikaan noin vuonna 401 eaa. Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Isseus () ja mahdollisesti myös Issaios (). Issokseen liitetään historiassa kolme merkittävää taistelua. Tunnetuin Issoksen taistelu käytiin vuonna 333 eaa. Siinä Aleksanteri Suuri kukisti Persian Dareios III:n. Tämä taistelu tunnetaan joskus ensimmäisenä Issoksen taisteluna, mutta yleensä vain Issoksen taisteluna, koska se on niistä kuuluisin ja merkittävin seudun koko myöhemmän historian kannalta. Aleksanteri Suuren sanotaan antaneen voittonsa vuoksi kaupungille uuden nimen Nikopolis ("Voiton kaupunki"). Joidenkin antiikin lähteiden mukaan Issos ja Nikopolis olisivat kuitenkin olleet erilliset kaupungit, ja Issos olisi sijainnut rannikolla ja Nikopolis sisämaassa. Issos menetti ajan kuluessa merkitystään joen ja sataman umpeenliettymisen vuoksi, ja läheisestä Aleksandreiasta tuli sitä merkittävämpi. Issos hylättiin noin vuonna 50 eaa. mahdollisesti maanjäristyksen vuoksi. Toisaalta ajanlaskun alussa kirjoittanut Strabon sanoo kaupungin olleen pieni ja varustettu satamapaikalla. Toinen Issoksen taistelu käytiin vuonna 194 jaa. Septimius Severuksen ja hänen haastajansa Pescennius Nigerin joukkojen välillä. Taistelu käytiin Issoksenlahden rannalla, mutta ei aivan samassa paikassa kuin vuoden 333 eaa. taistelu. Niin kutsuttu "kolmas Issoksen taistelu" käytiin vuonna 622 jaa. Bysantin valtakunnan ja sassanidien Persian välillä. Se käytiin todellisuudessa Kappadokiassa, mutta tunnetaan silti Issoksen taisteluna. Issoksen arkeologiset tutkimukset alkoivat vuonna 1992. Rakennukset ja löydökset Issoksen paikalla on rauniokumpu, jonka korkeus on noin 26 metriä ympäröivästä tasangosta laskettuna. Löytöihin lukeutuu joitakin rakennusten jäänteitä, pienen hellenistisellä kaudella rakennetun teatterin sekä roomalaisaikaisen akveduktin rauniot sekä keramiikkaa ja kotitalousesineitä. Lähteet Aiheesta muualla Arkeologiset kohteet Turkissa Cilician provinssin kaupungit Kilikian kaupungit

1748788

https://fi.wikipedia.org/wiki/Issoksen%20taistelu%20%28t%C3%A4smennyssivu%29

Issoksen taistelu (täsmennyssivu)

Issoksen taistelu voi viitata seuraaviin: Issoksen taistelu, taistelu Aleksanteri Suuren Makedonian ja Dareios III:n Persian välillä vuonna 333 eaa. Issoksen taistelu, taistelu Septimius Severuksen ja Pescennius Nigerin välillä vuonna 194 jaa. Issoksen taistelu, perinteinen mutta virheellinen nimitys Herakleioksen sotaretkelle sassanideja vastaan vuonna 622 jaa.; käytiin todellisuudessa Kappadokiassa Aleksanteri-mosaiikki eli Issoksen taistelu, oletettavasti vuoden 333 eaa. Issoksen taistelua kuvaava mosaiikki

1748791

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mallos%20%28kaupunki%29

Mallos (kaupunki)

Mallos (, ) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Kilikiassa Vähässä-Aasiassa nykyisen Turkin alueella. Se sijaitsi lähellä nykyistä Adanan maakunnan Kızıltahtan kylää. Maantiede Mallos sijaitsi Kilikian rannikolla Pyramos-joen (nyk. Ceyhan) varrella jonkin verran sisämaahan sen suusta ja noin 29 kilometriä lounaaseen Mopsuestiasta, joka tunnettiin myös nimellä "Seleukeia Pyramoksen varrella" (Seleucia ad Pyramum). Kaupunki on paikannettu joen vanhan ja nykyisen suu-uoman väliseen risteyskohtaan. Klaudios Ptolemaios vaikuttaa erehtyneen sanoessaan, että Mallos olisi sijainnut jonkun matkan päässä joesta. Malloksen kaupunkivaltioon kuuluneen alueen kokoa ei tunneta. Kaupungin satamana toimi joen suussa sijainnut Magarsa (myös Magarsos, Megarsos), jonka paikalle myöhemmin perustettiin Antiokheia ("Antiokheia Pyramoksen varrella", Antiochia ad Pyramum). Myöhemmässä vaiheessa Malloksella vaikuttaa olleen toinenkin satama, joka tunnettiin latinaksi nimellä Portus Palorum ja vielä keskiajalla nimellä Malo. Historia Mallos perustettiin kreikkalaisen perinteen mukaan jo pronssikaudella. Sen perustajina pidettiin Mopsosta ja Amfilokhosta, jotka kummakin olivat tietäjiä. Myöhempinäkin aikoina kaupungissa oli Amfilokhoksen kultti ja oraakkeli. Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymejä Mallōtēs () ja Marlotas (). Mallos oli suhteellisen merkittävä kaupunki, mutta sen vaiheista tiedetään vain vähän. Kaupunki löi omaa persialaisen standardin mukaista hopearahaa 400-luvulta eaa. lähtien. Aleksanteri Suuri valtasi Malloksen vuonna 333 eaa. Hän lievensi Malloksen veroja, koska kaupunkia pidettiin perustamismyyttinsä vuoksi alkuperältään argoslaisena. Antiokhos IV:n perustettua Antiokheian kaupungin sekä Mallos että sen satama Magarsa tulivat osaksi uutta kaupunkia. Malloksesta oli kotoisin 100-luvulla eaa. elänyt grammaatikko ja filosofi Krates. Pompeius asutti Mallokseen entisiä merirosvoja vuonna 67 eaa. Myöhäisantiikin aikana Mallos kävi rajariitoja Tarsoksen kanssa. Varhaisella kristillisellä kaudella kaupunki oli piispanistuin. Sen historia päättyy seudun arabivalloitukseen. Nykyisin Mallos on katolisen kirkon titulaaripiispan istuin (Mallus, Mallotanus, Mallensis). Rakennukset ja löydökset Mallokseen liittyvät arkeologiset löydöt ajoittuvat pääasiassa roomalaiselle kaudelle. Kaupungin paikan läheltä on löydetty muun muassa Mallokseen viittaava piirtokirjoitus, roomalaisaikainen silta sekä uudelleenkäytettyjä antiikin aikaisia rakennuskiviä. Lähteet Aiheesta muualla Adanan maakunta Arkeologiset kohteet Turkissa Cilician provinssin kaupungit Kilikian kaupungit

1748793

https://fi.wikipedia.org/wiki/Parion

Parion

Parion (, ) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Myysiassa Vähän-Aasian luoteisosassa nykyisen Turkin alueella. Se sijaitsi lähellä nykyistä Çanakkalen maakunnan Kemerin kylää. Maantiede Parion sijaitsi Hellespontoksen rannalla. Sen kuvataan eri antiikin lähteissä sijainneen joko Myysiassa, Fryygiassa, Troaksessa, Propontiissa tai vain Hellespontoksella. Samalla rannikolla Parionin länsipuolella sijaitsi Lampsakos ja itään Priapos. Seutu tunnettiin nimellä Adrasteia, mikä oli peräisin siellä aiemmin olleesta Adrasteian kaupungista. Se oli sijainnut sisämaassa Parionista itäkaakkoon. Parionin kaupunkivaltion hallussa ollut alue tunnetiin nimellä Pariane (). Se oli suhteellisen suurikokoinen, ja sen kooksi on arvioitu yli 500 neliökilometriä. Parionin länsipuoli oli alun perin Paisoksen ja myöhemmin Lampsakoksen aluetta, ja itäpuoli Priapoksen aluetta. Historia Parion perustettiin arkaaisella kaudella noin vuonna 709 eaa. Sen emäkaupungista on antiikin lähteissä ristiriitaisia tietoja. Strabonin mukaan Parion olisi ollut Miletoksesta, Erythraista ja Paroksesta tulleiden asuttajien perustama siirtokunta, kun taas Pausanias kutsuu sitä pelkästään Erythrain siirtokunnaksi. Joskus emäkaupunkien joukossa mainitaan myös Thasos, joka itse oli Paroksen siirtokunta. Parionin sanottiin saaneen nimensä siirtokuntalaisten johtajasta, Iasonin pojasta Parioksesta. Nykyisin katsotaan, että kaupunki olisi saanut nimensä Paroksesta, joka olisi näin ollut tärkein emäkaupunki. Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Parianos (). Plinius vanhempi sanoo virheellisesti, että Homeros olisi käyttänyt Parionista nimeä "Adrasteia". Sen sijaan Adrasteia oli aiemmin olemassa ollut kaupunki, joka sijaitsi myöhempien Parionin ja Priapoksen välissä. Adrasteian tuhoutumisen jälkeen sen rakennuskiviä käytettiin uudelleen Parionissa. Parionilla oli suurempi ja parempi satama kuin Priapoksella, ja niin se menestyi ajan kuluessa yhä paremmin Priapoksen taantuessa. Parion tuli Persian valtaan noin vuonna 546 eaa. Tämän jälkeen kaupunki oli tyrannia, ja vuonna 514/513 eaa. sen tyranniksi mainitaan Herofantos. Parion otti osaa Joonian kapinaan ja pelastui vain sattumalta siltä, että Daurises olisi vallannut sen vuonna 497 eaa. Klassisella kaudella oletettavasti noin vuodesta 478/477 eaa. Parion kuului Ateenan johtamaan Deloksen meriliittoon, ja esiintyy liiton verotusluetteloissa useita kertoja vuosina 454/453-418/417 eaa. 400-luvun eaa. loppupuolen peloponnesolaissodassa Parion oli Ateenan puolella. Kaupunki löi omaa elektrum- ja hopearahaa 400-luvulta eaa. lähtien. Parion vaikuttaa olleen Ateenan puolella edelleen vuosien 395-387 eaa. Korintin sodassa. Vuoden 387/386 eaa. Antalkidaan rauhassa kaupunki tuli jälleen Persian valtaan. Abydoksen tyranni Ifiades valtasi Parionin vuonna 360 eaa. Pergamonin noustua Parion tuli osaksi attalidien valtakuntaa. Parion tuli Rooman valtaan vuonna 133 eaa. Keisari Augustuksen aikana Parionista tehtiin roomalainen colonia eli sotilassiirtokunta nimellä Colonia Pariana Julia Augusta, myöhemmin Colonia Gemella Julia Hadriana Pariana/Parium, mikä käy ilmi piirtokirjoituksista ja kaupungin lyömistä rahoista. Strabon ja Plinius mainitsevat kuriositeettina, että Parionissa oli Ofiogeneis-niminen suku, jonka jäsenet kykenivät parantamaan käärmeen puremia pelkästään koskettamalla purtua ihmistä. Parionista oli kotoisin filosofi Peregrinos Proteus. Rakennukset ja löydökset Parionin paikalta on tehty joitakin löytöjä antiikin aikaisista rakennuksista. Kaupunki on ollut ympäröity muurein, ja niitä on ollut jäljellä vielä 1800-luvulla. Löytöihin lukeutuu myös muun muassa akveduktin jäänteet sekä vesisäiliöitä. Parionilla oli akropolis eli linnavuori, josta on löydetty marmorisia rakennuskiviä ja stelejä. Parionissa oli suurikokoinen Apollon Aktaiokselle omistettu alttari, joka oli tehty Adrasteian Apollon Aktaioksen ja Artemiin oraakkelipyhäkön marmorikivistä. Pyhäkkö purettiin 300-luvulla eaa., ja sen kivet uudelleenkäytettiin alttariin, jonka suunnitteli Hermokreon. Alttari kuvataan antiikin lähteissä huomattavaksi sekä kokonsa että kauneutensa puolesta. Praksiteles teki kaupunkiin Eroksen patsaan. Lähteet Aiheesta muualla Arkeologiset kohteet Turkissa Asian provinssin kaupungit Myysian kaupungit

1748801

https://fi.wikipedia.org/wiki/Susan%20Meiselas

Susan Meiselas

Susan Meiselas (s. 21. kesäkuuta 1948 Baltimore, Maryland, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen dokumenttivalokuvaaja, joka on vuodesta 1976 työskennellyt Magnum Photos -kuvatoimiston kanssa. Hän tuli tunnetuksi dokumentoituaan Nicaraguan väkivaltaisuuksia diktaattori Anastasio Somoza Debaylen valtakauden lopussa 1970-luvun lopulla. Meiselas on kuvannut myös muun muassa Manhattanin pikku-Italiaa ja naisten turvakoteja sekä kuratoinut kurdien historiaa käsittelevän kirjan. Elämäkerta Uran alku Susan Meiselas syntyi Marylandissa 1948. Hän suoritti 1970 alemman korkeakoulututkinnon Sarah Lawrence Collegesta, ja maisteriksi hän valmstui 1971 Harvardin yliopistosta. Meiselasin ensimmäinen valokuvaessee käsitteli Uuden-Englannin paikallismarkkinoiden striptease-esiintyjiä. Hän kuvasi ja haastatteli naisia vuosien 1972-1975 aikana. Hän haastatteli myös tanssijoiden poikaystäviä, managereita ja maksavia asiakkaita. Farrar, Straus and Giroux julkaisi 1976 kuvat kirjassa Carnival Strippers. Meiselas muutti 1970-luvulla Mott Streetille Manhattanille. Hän asui aivan pikku-Italian laitamilla ja koki olonsa hieman ulkopuoliseksi alueella, jossa oli runsaasti italialaistaustaisia maahanmuttajia. Eräänä päivänä hän kuitenkin törmäsi sattumalta pyöräilessään ryhmään tyttöjä, joita hän alkoi kuvata. Meiseles dokumentoi kuvasarjassaan Prince Street Girls esiteini-ikäisten tyttöjen jokapäiväistä elämää ja tyttöjen keskenäisiä suhteita. Latinalaisessa Amerikassa ja Kurdistanissa Meiselasista tuli vuonna 1976 Magnum Photosin valokuvaaja. Kansainvälisesti tunnetuksi hän kohosi 1970-luvun lopulla kuvattuaan Nicaraguan vallankumousta. Meiselas oli Nicaraguassa kesäkuusta 1978 heinäkuulle 1979, ja hän pystyi todistamaan diktaattori Anastasio Somoza Debaylen valtakauden väkivaltaista loppua. Pantheon Books julkaisi 1981 monografian Nicaragua: June 1978 - July 1979. Meiselas oli toimittamassa teoksia El Salvador: The Work of Thirty Photographers (1983) ja Chile from within (1991). Ensin mainitussa teoksessa oli myös hänen kuviaan. Meiselas aloitti 1990-luvun alussa kuusi vuotta kestäneen Kurdistania käsitelleen projektin. Sen seurauksena julkaistiin vuonna 1997 Kurdistan: In the Shadow of History. Meiselas kuratoi satasivuisen Kurdistanin historiaa käsittelevän teoksen, jossa on myös hänen ottamiaan kuvia. Hän keräsi kirjaa varten kurdeilta kollektiivista muistiaineistoa ja suullisia tarinoita sekä työskenteli oikeusantropologien ja historiallisten antropologien kanssa. Hän loi myös verkkosivuston AkaKurdistan.com, joka on tarkoitettu kollektiivisen muistin verkkoarkistoksi. 2000-luvun teokset Meiselas monografia Pandora's Box (2001) kuvasi newyorkilaista S&M-klubia ja Encounters with the Dani (2003) papualaista danikansaa. Meiselas halusi kirjassa kuvata sitä, miten eri länsimaalaiset olivat nähneet danit ja toisaalta käydä keskustelua danien kanssa tästä represantaatiosta. Meiselas palasi 2004 Nicaraguaan 25 vuotta Somozan kukistumisen jälkeen. Hän työskenteli yhdessä paikallisten kanssa projektissa, joka loi Meiselasin kuvien paikalle muraaleita. Meiselas valittiin 2007 Magnum Foundationin johtoon. Meiselasin 1970-luvulla ottama Prince Street Girls -kuvasarja julkaistiin kirjana 2016. A Room of Their Own julkaistiin puolestaan 2017. Se syntyi osana projektia, johon Multistory oli kutsunut Meiselasin. Meiselas kuvasi Englannin Black Countryn alueella kirjaa varten naisia ja lapsia turvakodeissa. Naiset saivat kertoa oman tarinansa, mutta valokuvissa ei kutienkaan paljastettu mitään ihmisistä eikä turvakodin sijainnista. Tar Beach (2020) on puolestaan Meiselasin arkistomateriaaleista kuratoima kirja Manhattanin pikku-Italian valokuvahistoriasta ja perinteistä. Martin Scorsese kirjoitti teoksen esipuheen. Tunnustukset Meiselas on saanut urallaan useita palkintoja sekä muita tunnustuksia. Robert Capa -kultamitalin hän sai 1979 Nicaraguassa tehdystä työstään. Columbian yliopiston Maria Moors Cabot -palkinto meni hänelle 1994 ja Hasselblad-palkinto 1994. Kuvajournalismin Lucie-palkinnolla Meiselas palkittiin 2008. Lähteet Aiheesta muualla Meiselasin kotisivut akaKurdistan.com Yhdysvaltalaiset valokuvaajat Kuvajournalistit Vuonna 1948 syntyneet Elävät henkilöt

1748805

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tamana%20Zaryab%20Paryani

Tamana Zaryab Paryani

Tamana Zaryab Paryani on afganistanilainen toimittaja ja aktivisti. Ennen Talibanin valtaantuloa elokuussa 2021 Paryani opiskeli oikeustiedettä ja työskenteli sanomalehden toimittajana. Taliban sääti useita naisten elämää rajoittavia lakeja, joihin kuului pakko pukeutua hijabiin. Keväällä 2022 määräyksiä tiukennettiin edelleen niin, että naisten pitää pukeutua koko vartalon ja kasvot peittävään burkaan. Opiskeleminen kiellettiin naisilta, ja kotoa saa lähteä vain miehen seurassa. Paryani oli mukana järjestämässä syyskuun 2021 mielenosoituksia, joihin osallistui satoja naisia. Monia heistä pidätettiin. Tammikuussa 2022 Paryani ja toinen aktivisti Parwana Ibrahimkhel olivat osoittamassa mieltään Kabulin yliopistolla naisten työtä ja opiskelua estäviä määräyksiä vastaan. Pari päivää myöhemmin heidät siepattiin. Paryani ja hänen kolme nuorempaa sisartaan Zarmina, Shafiqa ja Kerishma haettiin yöllä kotoaan, ja heitä pahoinpideteltiin vankilassa kolmen viikon ajan. Kansainvälisten apujärjestöjen painostus vaikutti heidän vapauttamiseensa. Lokakuussa 2022 Paryani ja hänen perheenjäsenensä muuttivat Saksaan. BBC valitsi Paryanin vuonna 2022 sadan vaikutusvaltaisen ja innostavan naisen listalle 100 Women. Lähteet Afganistanilaiset henkilöt Aktivistit Syntymävuosi puuttuu Elävät henkilöt

1748807

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdysvaltalainen%20nationalismi

Yhdysvaltalainen nationalismi

Yhdysvaltalainen nationalismi eli amerikkalainen nationalismi on tyyppiesimerkki kansalaisnationalismista, jossa tärkeässä asemassa ovat itsenäisyysjulistus, perustuslaki ja perustajaisät, jotka ne ovat luoneet. Tämän lisäksi amerikkalaisessa nationalismissa on ensimmäisten siirtokuntien asukkailta periytyvä uskonnollinen vire. Vaikka Yhdysvalloissa ei perustuslain mukaan voi olla valtiokirkkoa liittovaltion tasolla, Yhdysvaltoja pidetään usein kristillisenä kansakuntana. Muodot Amerikkalaisesta nationalismista löytyy useita ulottuvuuksia. Puritaanien ja pyhiinvaeltajaisien uskonnolisuus ja raamatulliset tulkinnat ovat antaneet sille alkumuodon ja symbolisia sisältöjä. Rinnalla on kulkenut anglosaksinen etninen nationalismi sekä yksilön- ja uskonnonvapautta painottanut liberalistinen linja. Raamatulliset arkkityypit Yhdysvaltain historiaa on tulkittu erilaisten raamatullisten arkkityyppien valossa. Ensimmäisen presidentin George Washingtonin ajateltiin johdattaneen kansan itsenäisyyteen kuin Mooses. Orjuuden lakkauttanutta ja salamurhattua Abraham Lincolnia taas pidettiin messiaanisena hahmona. Amerikkalainen erityisyys Amerikkalaisesta nationalismista voidaan hahmottaa erityyppisiä käsityksiä amerikkalaisten erityisyydestä. 1800-luvulla anglosaksisen kulttuurin ajateltiin selittävän amerikkalaisten ylivertaisuutta. Yhdysvaltojen laajenemista länteen perusteltiin kutsumuskohtalon ajatuksella, jonka mukaan amerikkalaiset käsitettiin "uutena Israelina" ja edistyksen levittäjinä. Katso myös Yhdysvaltalainen ekseptionalismi Lähteet Viitteet

1748814

https://fi.wikipedia.org/wiki/John%20Rabe

John Rabe

John Rabe (23. marraskuuta 1882 Hampuri, Saksan keisarikunta - 5. tammikuuta 1950 Länsi-Berliini, Länsi-Saksa) oli Kiinassa pitkään asunut saksalainen yritysjohtaja ja kansallissosialistisen puolueen jäsen, joka muistetaan pyrkimyksistään suojella Kiinan silloisen pääkaupungin Nanjingin asukkaita Japanin armeijan vuodenvaihteessa 1937-1938 suorittaman Nanjingin verilöylyn aikana. Rabe loi pääosan urastaan Siemens-yhtiön palveluksessa. Elämänvaiheet Varhaisemmat vaiheet Raben isä oli Hamburg Süd -laivayhtiön palveluksessa ollut merikapteeni. Rabe oli nuoruudessaan kaksi vuotta kauppiaan oppipoikana ja sen jälkeen kaupan alan harjoittelijana hampurilaisessa maastavientiyrityksessä. Hän työskenteli vuosina 1903-1906 brittiläiselle yritykselle Lourenço Marquesissa (nyk. Maputo) Portugalin Mosambikissa. Kiinaan Rabe asettui vuonna 1908, jolloin hän alkoi työskennellä saksalaiselle yritykselle Pekingissä. Vuodesta 1911 hän edusti Siemensiä. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä kaikki Saksan kansalaiset karkotettiin Kiinasta vuonna 1919, mutta Rabe palasi jo seuraavana vuonna Japanin kautta. Hän toimi Siemensin Kiinan-tytäryhtiön Pekingin alueen kaupallisena johtajana, vuosina 1925-1931 Tianjinin alueen kaupallisena johtajana ja vuodesta 1931 koko tytäryhtiön toimitusjohtajana asemapaikkanaan Kiinan silloinen pääkaupunki Nanjing. Rabe liittyi vuonna 1934 kansallissosialistiseen puolueeseen (NSDAP), joka oli tullut Saksassa valtaan edellisenä vuonna. Hänestä tuli Nanjingin NSDAP-osaston varajohtaja. Vielä vuonna 1937 hän ei ollut käynyt kertaakaan natsi-Saksassa eikä uskonut Adolf Hitlerin arvostelijoita. Nanjingin verilöyly Kiinan-Japanin sodan aikana 27 ulkomaista henkilöä perusti Raben johdolla Japanin uhkaamaan Nanjingiin 3,9 neliökilometrin laajuisen puolueettoman turvavyöhykkeen kaupungin siviileille. Rabe valittiin marraskuussa 1937 vyöhykkeestä vastanneen kansainvälisen komitean johtoon ja hänen kotitalostaan tuli sen päämaja. Rabe sähkötti 25. marraskuuta Hitlerille Saksaan ja pyysi tätä vetoamaan Japanin hallitukseen puolueettoman vyöhykkeen tunnustamiseksi. Joulukuun 1937 alussa Nanjingin pormestari Ma Chaojun pakeni ja luovutti koko kaupungin hallinnon kansainväliselle komitealle, jolloin Rabesta tuli käytännössä Nanjingin epävirallinen pormestari. Nanjingin kukistuessa 13. joulukuuta turvavyöhykkeelle oli hakeutunut noin ihmistä. Pelkästään Raben talossa ja sen pihalle rakennetuissa pommisuojissa oli noin 650 pakolaista. Nanjingin vallannut Japani ei virallisesti tunnustanut turvavyöhykettä, mutta japanilaissotilaat pääosin kunnioittivat sen puolueettomuutta, koska Japani oli Saksan liittolainen. Raben on siten katsottu pelastaneen vyöhykkeellä olleet neljännesmiljoona kiinalaista verilöylyltä. Neuvottelemalla japanilaisten ja ulkomaisten lähetystöjen kanssa hän järjesti turvavyöhykkeelle ruokaa ja muita tarvikkeita, jotta sinne paenneet eivät kuolisi nälkään tai paleltumiseen. Viikkoja kestänen verilöylyn aikana Rabe myös kierteli pitkin kaupunkia pysäyttämässä raiskauksia ja teloituksia, sillä japanilaiset kunnioittivat hakaristikäsivarsinauhalla varustettua saksalaista. Siemensin kutsuttua Raben takaisin Saksaan hän poistui Nanjingista brittiläisellä sota-aluksella 28. helmikuuta 1938. Myöhemmät vaiheet Saksaan palattuaan Rabe asettui asumaan Berliinin Siemensstadtiin. Hän yritti levittää Saksassa tietoa ja todisteita japanilaisten julmuuksista Nanjingissa, mitä Saksan viranomaiset pitivät epäilyttävänä toimintana. Gestapo vangitsi hänet joksikin aikaa ja vapautti hänet sillä ehdolla, ettei hän enää puhuisi julkisesti aiheesta. Hänen hallussaan ollut filmimateriaali takavarikoitiin. Rabe lähetti Hitlerille henkilökohtaisen kirjeen, jossa lupasi jättää asian sikseen. Rabe oli jonkin aikaa Siemens-Schuckertwerken palveluksessa Kabulissa Afganistanissa, minkä jälkeen hän työskenteli Siemensin pääkonttorin kansainvälisessä jaostossa Berliinissä. Toisen maailmansodan jälkeen Rabe joutui puoluejäsenyytensä vuoksi jättämään työnsä niin sanotun denatsifikaation aikana, mutta hänen sallittiin palata Siemensin palvelukseen kesäkuussa 1946. Hän ei saanut enää tärkeitä tehtäviä yhtiössä vaan työskenteli kielenkääntäjänä. Nanjingin asukkaat keräsivät ja lähettivät köyhyyteen vajonneelle Rabelle suurehkon summan avustusrahaa. Rabe kuoli vuonna 1950 ja hänet haudattiin Länsi-Berliinin Keisari Vilhelmin muistohautausmaalle. Jälkimaine Rabe piti Nanjingissa 21. syyskuuta 1937 alkaen päiväkirjaa, joka on yli 1 800 -sivuisena eräs arvokkaimmista Nanjingin verilöylyä kuvaavista historiallisista lähteistä, varsinkin kun päiväkirjojen yhteydessä on Raben säilyttämiä kirjeitä, sähkeitä ja valokuvia. Yhdysvaltalainen tietokirjailija Iris Chang löysi Raben päiväkirjat vuonna 1996 laatiessaan tutkimusta Nanjingin verilöylystä ja saattoi ne julkisuuteen, jolloin ne herättivät maailmanlaajuista huomiota. Chang kutsui Rabea "Kiinan Oskar Schindleriksi". Päiväkirjat käännettiin vuonna 1997 kiinaksi ja japaniksi ja vuonna 1998 englanniksi. Kiinassa Rabe sai tämän jälkeen sankarin maineen. Hänen hautakivensä siirrettiin vuonna 1997 Nanjingiin, hänen nimensä lisättiin Nanjingin verilöylyn muistomerkkiin vuonna 2005, ja hänen entinen asuntonsa Nanjingissa avattiin museona vuonna 2006. Japanissa Raben päiväkirjojen julkaisu herätti erilaisia reaktioita: osa japanilaisista historiantutkijoista ylisti niitä erinomaisena lähteenä, revisionistiset tutkijat taas julistivat ne epäluotettaviksi tai väittivät niiden todistavan, että Kiina on liioitellut Nanjingin verilöylyn uhrien määrää. Rabe arvioi päiväkirjoissa uhrien lukumääräksi 50 000 - 60 000, mikä on nykykäsitystä vähemmän, mutta Changin mukaan Rabella ei ollutkaan edellytyksiä saada selville tarkkaa lukua. Raben pojanpoika Thomas Rabe perusti vuonna 2005 Heidelbergiin John Rabe Communication Centre -nimisen Raben elämäntyötä kunnioittavan organisaation. Raben kotitaloa Berliinissä koristaa vuonna 2012 kiinnitetty muistolaatta, jossa häntä kutsutaan "Nanjingin eläväksi Buddhaksi". Florian Gallenberger on ohjannut Raben toiminnasta Nanjingissa kertovan elokuvan John Rabe (2009), jossa Rabea näyttelee Ulrich Tukur. Lähteet Aiheesta muualla Saksalaiset yritysjohtajat Saksalaiset kansallissosialistit Vuonna 1882 syntyneet Vuonna 1950 kuolleet

1748817

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kastl%C3%A4hde

Kastlähde

Kastlähde (ruots. Dopkällan) on Lohjalla, Uudellamaalla sijaitseva lähde, jossa perimätiedon ja myöhempien dokumenttien mukaan kastettiin ensimmäiset lohjalaiset kristinuskoon 1200-luvun alussa. Kastlähteen ympäristössä sijaitsee paljon kristinuskoon viittaavia paikannimiä, kuten Kastmäki ja Kyrkstad. Kastlähteellä sijaitsee muistomerkki, jonka ovat pystyttäneet Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät r.y. ja Lohjan seurakunta vuonna 2005. Historia Lohjalla Seututien 112 varrella noin 750 metriä Virkkalan Ristiltä Inkoon suuntaan sijaitsee Kastmäki niminen paikka. Lohjalaisen perimätiedon mukaan mäeltä alkunsa saava runsasvetinen lähde on paikka, jossa ensimmäiset lohjalaiset kastettiin kristinuskoon 1200-luvun alussa. Ajalta ei ole säilynyt kirjallisia lähteitä, mutta 1200-luvun tiedetään olleen levotonta aikaa Itämeren ympäristössä. Monet valtiot yrittivät laajentaa maa-alueitaan ja vaikutusvaltaansa alueella ja yksi näistä valtioista oli Ruotsin lisäksi Tanska. Esimerkiksi vuonna 1219 Tanskan kuningas Valdemar II Sejr sekä tanskalainen Lundin arkkipiispa Anders Sunesen tekivät ristiretken Viroon. Tiedetään myös, että Sunesen johti yhdessä veljensä kanssa ensimmäistä tanskalaisten ristiretkeä Suomeen vuonna 1202. Suomenlahden pohjoispuolta itään kulkeva purjehdusreitti kääntyy Porkkalanniemeltä Tallinnaan. Reitin varrella on Siuntiossa sijaitseva Pikkalan kauppapaikka ja usein kaupan käynnin seurauksena myös kristinusko levisi uusiin paikkoihin. Uskotaan, että tuota reittiä pitkin arkkipiispa Anders Sunesen saapui myös Siuntion kautta Lohjalle ja kutsui ihmisiä massakasteeseen Tötarin kylän Kastlähteelle. Virkkalasta Inkoon satamaan rakennettiin uusi tie palvelemaan Lohjan Kalkkitehtaan tarpeita 1960-luvulla. Tuolloin alkuperäinen Kastlähde jäi tielinjauksen alle. Maan sisäinen vesisuoni kuitenkin purkautui edelleen pintaan tien vieressä ja vuonna 2005 tien vierustalle pystytettiin muistomerkki. Lähteet Lohjan historia Kristinuskon historia Suomessa Suomen lähteet Lohjan luonto

1748820

https://fi.wikipedia.org/wiki/Anja%20Konkka

Anja Konkka

Anja Tellervo Konkka (os. Koistinen, 17. joulukuuta 1917 Lapua - 28. tammikuuta 1964 Helsinki) oli suomalainen kuvataiteilija. Hän aloitti uransa öljyvärimaalauksilla ja freskoilla, mutta siirtyi myöhemmin mosaiikkeihin. Konkka opiskeli Vapaassa Taidekoulussa ja suoritti myöhemmin Ravennan Accademia di Belle Artin mosaiikkitaidekurssin . Hänen töitään oli ensimmäisen kerran esillä Savonlinnassa vuonna 1938. Konkan ensimmäinen yksityisnäyttely oli Taidehallissa vuonna 1954. Hänen töitään on muun muassa Porissa Pihlavan kirkon mosaiikki Enkelinpää. Vuonna 1991 Konkan nimi nousi esille, kun kriitikko Seppo Heikinhimo kyseenalaisti säveltaiteen apurahoja. Virinneessä keskustelussa Konkkaa pidettiin ainoana esimerkkinä kuvataiteilijasta, jonka ansioita apurahansaajien kärjessä ei ymmärretty. Anja Konkan puoliso oli kirjailija Juhani Konkka. Heidän tyttärensä on kirjailija Anita Konkka. Lähteet Suomalaiset taidemaalarit Vuonna 1917 syntyneet Vuonna 1964 kuolleet

1748821

https://fi.wikipedia.org/wiki/Korealainen%20kulttuuri

Korealainen kulttuuri

Korealaiseen kulttuuriin kuuluvat Korean perinteiset arvot, taide, musiikki, tanssi, ruoka ja elämäntapa, jolla on rikas ja syvälle juurtunut historia. Vaikka Korean perinteinen kulttuuri perustuu Korean niemimaan alkuperäiskansojen kulttuuriin, joka on säilynyt muinaisista ajoista lähtien, moderni korealainen kulttuuri on kehittynyt nopeasti 1900-luvun alusta lähtien. Korealainen elämän kulttuuri keskittyy sellaisiin arvoihin kuin perheen ja yhteisön merkitys, kunnioitus ja kuri, luonnon, vanhinten ja esivanhempien kunnioittaminen. Koreassa isähahmo on perheen keskus, ja perhe on erittäin arvostettu arvo. Myös sellaiset ominaisuudet kuin lämpö, nöyryys, kova työ, omistautuminen ja uskollisuus ovat tärkeitä korealaisessa kulttuurissa. Korealainen musiikki sisältää perinteistä korealaista musiikkia ja moderneja musiikkityylejä, kuten K-Pop. Perinteinen korealainen musiikki on inspiroinut musiikkityylejä, kuten K-Pop, joka yhdistää klassisen korealaisen musiikin aristokraattisen tyylin erilaisiin moderneihin tyyleihin, kuten kansanmusiikkiin, populaarimusiikkiin, rockiin ja hip-hopiin. Korealainen taide sisältää erilaisia visuaalisia taiteita. Perinteiseen korealaiseen taiteeseen kuuluvat käsityöt, keramiikka, maalaus, soittimet, tanssi ja teatteri. Korean modernin taiteen näyttämö kattaa monia tieteenaloja, kuten kuvanveiston, maalauksen, valokuvauksen, videotaiteen ja performanssitaiteen. Korealainen keittiö tarjoaa herkullisia ruokia, jotka ovat suosittuja ympäri maailmaa. Korealainen ruoka sisältää monia erilaisia makuja, kuten mausteisia, fermentoituja, paistettuja tai keitettyjä ruokia. Korealainen keittiö on erityisen kuuluisa ruoista, kuten kimchi, bulgogi, bibimbap, dakgalbi, tteokbokki, jjigae ja mandu. Korealainen kulttuuri tunnetaan myös suosituista korealaisista televisiosarjoista, elokuvista ja sarjakuvista. Nämä teokset saivat laajan fanikunnan ympäri maailmaa ja edesauttoivat korealaisen populaarikulttuurin leviämistä.

1748823

https://fi.wikipedia.org/wiki/Olive%20Fremstad

Olive Fremstad

Olive Fremstad (1871 Tukholma - 1951) oli ruotsalaissyntyinen, yhdysvaltalaistunut oopperalaulaja, joka esiintyi eri äänialoja varten laadituissa rooleissa. Hänen luontaisimpana äänialanaan on pidetty mezzosopraanoa, mutta hänestä tuli yksi aikansa johtavista dramaattisista Richard Wagnerin oopperoiden sopraanoista. Varhaiset vaiheet Fremstad syntyi avioliiton ulkopuolisena tyttärenä Tukholmassa. Hänen alkuperäinen nimensä oli Anna Olivia Rundquist. Hän tuli kuitenkin Fremstad-nimisen amerikanskandinavialaisen pariskunnan adoptoimaksi ja varttui Minnesotan Minneapolisissa, jossa hän sai lapsena pianonsoiton opetusta. Fremstad aloitti vuonna 1890 lauluopintonsa New Yorkissa laulettuaan ensin kirkkokuoroissa. Sitten hän opiskeli Berliinissä Lilli Lehmannin johdolla ennen kuin teki debyyttinsä oopperalaulajana Azucenan roolissa Giuseppe Verdin Trubaduurissa Kölnin oopperassa vuonna 1895. Fremstad lauloi seuraavien kolmen kauden aikana Kölnissä, Wienissä, Antwerpenissä, Amsterdamissa ja Münchenissä. Hänet kiinnitettiin altto-osiin Bayreuthin musiikkijuhlille Nibelungin sormuksen esityksiä varten vuonna 1896. Fremstad jatkoi lauluopintojaan Italiassa ja sai eniten mainetta Georges Bizet'n Carmenin nimiroolissa ollessaan kiinnitettynä hovioopperaan Müncheniin vuosina 1900-1903. Ura Yhdysvalloissa Fremstad teki ensimmäisen esiintymisensä Metropolitan-oopperassa marraskuussa 1903 Sieglindenä Wagnerin Valkyyriassa. Hän esiintyi Metropolitan-oopperan tuotannoissa yhteensä 351 kertaa. Hänen useimmin esittämänsä roolit siellä olivat Venus (Tannhäuser), Kundry (Parsifal), Sieglinde (Valkyyria), Isolde (Tristan ja Isolde) ja Elsa (Lohengrin). Fremstadin ohjelmistoon kuului Metropolitan-oopperassa myös rooleja Giacomo Meyerbeerin, Christoph Willibald Gluckin, Pietro Mascagnin, Jacques Offenbachin ja Giacomo Puccinin teoksissa. Hän osallistui lisäksi yhteen esitykseen Richard Straussin Salomesta. Fremstad ei saavuttanut yhdysvaltalaisten yleisöjen keskuudessa suurta suosiota Carmenina, mutta tulkitsi roolin Enrico Caruson vastaesiintyjänä San Franciscossa viimeisenä iltana ennen kaupungin suurta maanjäristystä ja tulipaloa (1906). Fremstadin teki ensimmäisen esiintymisensä Isoldena Metropolitan-oopperassa vuonna 1908, jolloin esitystä johti Gustav Mahler. Manageri Giulio Gatti-Casazza antoi kauden 1913-1914 päätteeksi Fremstadin sopimuksen Metropolitan-oopperassa umpeutua, sillä hän kiinnitti tämän tilalle laajemman ohjelmiston hallinneen ja matalampaan palkkaan tyytyneen Melanie Kurtin. Fremstad kiersi parin vuoden ajan pitäen resitaaleja. Hän teki ajoittaisia esiintymisiä myös Chicagon, Bostonin ja Manhattanin oopperaseurueiden kanssa. Viimeisen esiintymisensä oopperalaulajana Fremstad teki Puccinin Toscan nimiroolissa Chicagon seurueen kanssa kiertueella Minneapolisissa vuonna 1918. Viimeisen ammattimaisen esiintymisensä hän teki resitaalissaan New Yorkissa 19. tammikuuta 1920. Fremstadilta on säilynyt suhteellisen vähän äänityksiä. Lähteet Yhdysvaltalaiset oopperalaulajat Mezzosopraanot Sopraanot Vuonna 1871 syntyneet Vuonna 1951 kuolleet

1748824

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sieglinde%20Wagner

Sieglinde Wagner

Sieglinde Wagner (21. huhtikuuta 1921 Linz - 31. joulukuuta 2003 Berliini) oli saksalainen ooppera-, oratorio- ja konserttilaulaja, joka oli äänialaltaan altto. Wagner opiskeli Linzin konservatoriossa ja sitten muun muassa Luise Willerin johdolla Münchenissä. Vuonna 1942 hän teki debyyttinsä Linzin kansallisteatterissa Erdan roolissa Richard Wagnerin Reininkullassa. Vuonna 1947 Wagner sai kiinnityksen Volksoper Wieniin, jonka esiintyjistöön hän kuului vuoteen 1952. Tämän jälkeen hän lauloi Deutsche Oper Berlinissä vuoteen 1987 saakka. Wagner lauloi myös vierailevana esiintyjänä muun muassa Milanon La Scalassa, Roomassa, Amsterdamissa, Madridissa ja Barcelonassa. Vuodesta 1949 hän osallistui Salzburgin musiikkijuhlille. Siellä hän esiintyi esimerkiksi Wolfgang Amadeus Mozartin teosten esityksissä ja uusien teosten kantaesityksissä. Bayreuthin musiikkijuhlilla Wagner esiintyi useissa rooleissa Richard Wagnerin eri oopperoissa 1960-1970-luvuilla. Wagner oli myös konsertti- ja oratoriolaulaja, joka tulkitsi erityisesti Johann Sebastian Bachin teoksia. Hänen muuhun konserttiohjelmistoonsa kuului esimerkiksi Ludwig van Beethovenin Missa Solemnis. Lähteet Saksalaiset oopperalaulajat Altot Vuonna 1921 syntyneet Vuonna 2003 kuolleet

1748825

https://fi.wikipedia.org/wiki/Annie%20Hopper

Annie Hopper

Annie Hopper on kanadalainen ydinuskomuskonsultti ja NLP-hypnoterapeutti, joka markkinoi DNRS-itsesuggestioterapiaa hoitona monikemikaaliherkkyyteen, ruoka-aineallergioihin, ME-tautiin, fibromyalgiaan, Lymen tautiin, masennukseen ja POTSiin. Hopper on kertonut julkisuudessa, että sairastui ydinuskomusterapettina toimiessaan fibromyalgiaan, monikemikaaliherkkyyteen ja lopulta myös äärimmäisen pahaan sähköyliherkkyyteen. Koska lääkäreiden tarjoamat hoidot eivät olleet riittävän tehokkaita, hän paransi itse itsensä ja ryhtyi markkinoimaan DNR-hoito-ohjelmaansa samana vuonna, kun valmistui NLP-hypnoterapeutiksi. DNR perustuu monta kertaa päivässä tapahtuviin mielalaa kohentaviin harjoitteisiin sekä visuaalisiin mielikuvaharjoitteisiin ja varovaiseen siedätyshoitoon. Hoidon lähtökohtana on ajatus, että tulehdukset, homealtistus, pitkäkestoinen stressi tai traumat saattavat "muuttaa aivojen rakennetta". Aivojen rakenteelliset muutokset muuttaisivat niiden stressivastetta sekä immuunijärjestelmän ja umpieritysjärjestelmän toimintaa tavalla, joka laukaisisi keskushermoston taistele, pakene tai jähmety -reaktion. Kyseinen reaktio voisi puolestaan häiritä potilaan fyysistä terveyttä ja tunne-elämää. Hopperin mukaan monikemikaaliherkkyydessä, ruoka-aineallergioissa, ME-taudissa, fibromyalgiassa, Lymen taudissa, masennuksessa ja POTSissa esiintyisi limbisen järjestelmän ja HPA-akselin yliaktivaatiota, mistä aiheutuisi esimerkiksi yliherkkyyksiä tai kipua. Kroonisessa väsymysoireyhtymässä esiintyy kuitenkin päin vastoin limbisen järjestelmän aliaktivaatiota. Koulutus Hopper valmistui hierojaksi vuonna 1990, hyvinvointivalmentajaksi vuonna 2001, ydinuskomuskonsultiksi vuonna 2002 ja NLP-hypnoterapeutiksi vuonna 2008. Lähteet

1748830

https://fi.wikipedia.org/wiki/Super%20GT%20-kausi%202023

Super GT -kausi 2023

Super GT -kausi 2023 on Super GT -sarjan kausi vuodella 2023. Kaudella 2023 polttoaine on biomassapohjaista selluloosasta tehtyä hiilineutraalia polttoainetta, jonka toimittaa saksalainen Haltermann Carless. GT500- ja GT300-luokille tarkoitettu uusi polttoaine otetaan käyttöön GT300-luokassa vasta kauden kolmannessa kilpailussa kesäkuussa johtuen valmistajien, mallien ja moottorityyppien suuresta valikoimasta. Kaudella on mukana pidempiä 450 kilometrin kilpailuja, joiden mukaantulon tavoitteena on houkutella moottorien ja renkaiden valmistajia keskittymään tuotteidensa pitkäikäisyyteen. Aiemmin sarjassa on ajettu tyypillisesti 300 kilometrin kilpailuja, johon poikkeuksena yksi 500 kilometrin kilpailu. Pidempien kilpailujen määrää lisättiin vielä ennen kauden alkua. Sadekelin renkaiden kehityksessä on merkittävästi kilpailua Bridgestonen, Yokohaman ja Dunlopin välillä. Bridgestone toimittaa renkaita Toyotalle, Hondalle ja Nissanille mutta Michelinin renkaita käyttää vain Nissan. Kilpailijat Kaudella 2023 GT500-luokassa on 15 autoa, joiden valmistajia ovat Toyota, Honda ja Nissan. Kaudella 2023 GT300-luokassa on 27 autoa, joista suuri osa on FIA GT3 -sääntöjen mukaan valmistettuja autoja. GT300:ssa kilpailevat myös GTA-GT300 ja GT300 Mother Chassis -autot. Kilpailukalenteri Kauden kilpailut: Lähteet Super GT -kaudet Vuoden 2023 moottoriurheilu

1748837

https://fi.wikipedia.org/wiki/Marja-Leena%20Heikkil%C3%A4-Horn

Marja-Leena Heikkilä-Horn

Marja-Leena Heikkilä-Horn (s. 1952 Pelkosenniemi) on suomalainen Kaakkois-Aasian tutkija, joka on opettanut alueen historiaa Mahidolin yliopistossa vuodesta 2000. Hän aloitti historian opiskelun Tukholman yliopistossa, mutta teki gradunsa ja väitöskirjansa Åbo Akademissa väitellen filosofian tohtoriksi vuonna 1996. Hän on kirjoittanut useita tietokirjoja Kaakkois-Aasiasta. Julkaisuja Lähteet Suomalaiset professorit Suomalaiset tietokirjailijat Vuonna 1952 syntyneet Elävät henkilöt

1748839

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pomenia

Pomenia

Pomenia on Petronella Grahnin luoma satumaailma, joka sai alkunsa Grahnin omille lapsilleen keksimistä iltasaduista. Pomeniasta oli alun perin suunnitteilla mobiilipeli, mutta peliyhtiö ajautui vaikeuksiin juuri ennen pelin suunniteltua julkaisua ja peli jäi julkaisematta. Sittemmin Pomenian tarinasta on tehty animaatiosarja- ja elokuvasopimus eurooppalaisen tuotantoyhtiön kanssa. Pomenia-kirjasarja perustuu Petronella Grahnin kertomuksiin ja hän myös kuvittaa kirjat. Toisena kirjoittajana on toiminut Päivi Tuulikki Koskela. Kumma-kustannus julkaisi ensimmäisen Pomenia-kirjan syksyllä 2020. Sarjassa on julkaistu alle kouluikäisille suunnattuja kuvakirjoja ja saturomaaneja kouluikäisille. Kirjojen lisäksi Pomenia-aineistoon kuuluu pedagogista materiaalia kuten tunnetaitokortteja ja lautapeli. Marraskuussa 2020 Mitä Suomi lukee -listalla lasten ja nuorten kirjojen kategoriassa Taikapölyn salaisuus oli viidenneksi myydyin ja Taikamaailman suuri seikkailu seitsemänneksi myydyin teos. Pomenia-kirjat (Ilmestyy toukokuussa 2023) Lähteet Aiheesta muualla Pomenian verkkosivut Lastenkirjasarjat

1748849

https://fi.wikipedia.org/wiki/Richard%20Wagner%20%28tuomari%29

Richard Wagner (tuomari)

Richard Wagner (s. 2. huhtikuuta 1957) on kanadalainen juristi, joka on toiminut Kanadan 18. ja nykyisenä korkeimman oikeuden puheenjohtajana vuodesta 2017. Hän toimi aiemmin Kanadan korkeimman oikeuden jäsenenä (2012-2017). Hän toimi Kanadan kenraalikuvernöörin sijaisena usean kuukauden ajan vuonna 2021. Wagner syntyi Montrealissa, Quebecin provinssissa kanadanranskalaiseen katoliseen perheeseen Gisèlen (os. Normandeau) ja entisen kansanedustajan ja senaattorin Claude Wagnerin pojaksi. Hän opiskeli Collège Jean-de-Brébeufissa Montrealissa ennen kuin hän valmistui yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi Ottawan yliopistosta vuonna 1978. Hän valmistui oikeustieteen lisensiaatiksi samasta oppilaitoksesta vuonna 1979. Ura Kanadan korkein oikeus 2. lokakuuta 2012 pääministeri Stephen Harper nimitti Wagnerin Kanadan korkeimpaan oikeuteen korvaamaan eläkkeellä olevan tuomarin Marie Deschampsin. Hänen nimityksensä vahvistettiin 5. lokakuuta 2012. Pääministeri Justin Trudeau nimitti 12. joulukuuta 2017 Wagnerin Beverly McLachlinin seuraajaksi Kanadan korkeimman oikeuden puheenjohtajaksi. Henkilökohtainen elämä Wagner on roomalaiskatolinen. Wagnerin isä Claude oli myös juristi. Hänen isoisänsä oli saksanjuutalainen maahanmuuttaja, joka oli kotoisin Baijerista. Wagnerilla on kaksi lasta, jotka ovat myös lakimiehiä. Lähteet Elävät henkilöt Vuonna 1957 syntyneet Kanadalaiset henkilöt Tuomarit

1748850

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hangon%20museo

Hangon museo

Hangon museo (ruots. Hangö museum) on Hangossa Uudellamaalla sijaitseva paikallishistoriallinen museo. Museo hallinnoi esine- ja kuvakokoelmien lisäksi myös arkistoa. Museolla on pysyvän näyttelyn lisäksi myös näyttelytila, jossa tilapäinen näyttely vaihtuu vuosittain. Hangon museo perustettiin vuonna 1909. Hangon museo sijaitsee Hangon vanhimmassa rakennuksessa Itäsataman läheisyydessä. Museon vieressä sijaitsee puutarha ja muistomerkkejä, jotka liittyvät Hangon historiaan. Museoon on pääsy myös Museokortilla. Vuoden 2023 keväällä Hangon kaupunginvaltuusto päätti, että museo tulee muttamaan Mannerin taloon Pitkäkadulle. Uuteen museotilaan rakennetaan pysyvä näyttely Hangon historiasta. Lähteet Hangon historia Hangon rakennukset ja rakennelmat Suomen paikallismuseot

1748853

https://fi.wikipedia.org/wiki/Miki%20Koyama

Miki Koyama

Miki Koyama (, Koyama Miki; s. 5. syyskuuta 1997 Jokohama, Japani) on japanilainen autourheilija. Koyama aloitti kartingissa kilpailemisen vuonna 2003. Hän harrasti nuorena myös teatteria, kamppailulajeja ja tennistä, mutta valitsi lopulta autourheilun, koska miehet ja naiset voivat kilpailla siinä samoissa sarjoissa. Hänet valittiin Formula Toyota Racing Schooliin, ja hän aloitti Japanin Formula 4 -mestaruussarjassa kilpailemisen vuonna 2015. Koyama liittyi kaudeksi 2019 uuteen W Series -kilpasarjaan. Se oli hänen uransa ensimmäinen sarja, jossa hän kilpaili Japanin ulkopuolella. Hän kilpaili sarjassa kaksi kautta, ja parhaimmillaan hän sijoittui sarjassa seitsemänneksi kaudella 2019. W Series -kauden 2021 jälkeen Koyama siirtyi kilpailemaan Japanin Formula Regional -mestaruussarjaan. Hän voitti sarjan mestaruuden kaudella 2022. W Series -tulokset Lähteet Aiheesta muualla Japanilaiset autourheilijat W Series -kuljettajat Vuonna 1997 syntyneet Elävät henkilöt

1748857

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tree%20rex%20%28Skylander%29

Tree rex (Skylander)

Tree Rex on kolossaali puu, joka on Life Skylander ja yksi Skylanders : Giantsin kahdeksasta jättiläisestä . Hän on saatavana yksinomaan Skylanders: Giants Starter Pack ja Portal Owners Pack -paketeissa. Hahmon kehitys Tree Rexin piikikäs, hehkuva käsitykki oli lähtökohta hänen luomiselle. Hänen Titanic Elbow -hyökkäyksensä oli Hulkin inspiroima ja Tree Rexin sielunkivi (hänen selässään pesivä tikka, joka nokkii läheisiä vihollisia kuoliaaksi) oli erityisen huvittava päivitys. Tausta Persoonallisuus Tree Rex on luonnollinen suojelija, joka on yhtä viisas kuin majesteettinen ja horjumaton tehtävässään suojella Skylandsia pahalta magialta. Hän on myös omistanut elämänsä kaiken luonnollisen tasapainon säilyttämiseen. Pelin kulku Tree Rex voi murskata vihollisia murskatakseen kätensä maahan ja luodakseen valtavia shokkiaaltoja. Kun sitä päivitetään edelleen, hän voi saada kätensä kasvamaan piikkejä ja aiheuttaa vielä suurempia shokkiaaltoja. Hän voi myös hyökätä vihollisia vastaan ja murskata vihollisia kyynerpäällään ja ampua aurinkosäteitä vastustajiin. Gnarly Tree Rex Gnarly Tree Rex on jättiläismäisen Tree Rexin sininen vastine. Hän oli saatavana vain Super Slim PlayStation 3:n Starter- ja Portal Owners -paketeissa sekä erityisessä sininen Wii -paketissa Amerikassa. Hän on tällä hetkellä saatavilla yksittäispakkauksessa elokuusta 2013 alkaen. Barkley Barkley on yksi Skylanders: Giantsin neljästä Sidekickistä. Hän on pienoisversio Life Giantista, Tree Rexistä. Mini Skylanderina hän kuuluu Nintendo 3DS -aloituspakettiin Skylanders: Trap Teamissä yhdessä Trap Masterin Guston kanssa . On myös Gnarly Barkley. Skylanders Videopelihahmot Kuvitteelliset puut Kuvitteelliset olennot

1748859

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sarah%20Moore

Sarah Moore

Sarah Moore (s. 22. lokakuuta 1993 Harrogate, Yhdistynyt kuningaskunta) on brittiläinen autourheilija. Moore aloitti kartingin nelivuotiaana ja kilpailemisen kahdeksanvuotiaana. Hän voitti Ginetta Junior Championship -sarjan mestaruuden ensimmäisenä naisena vuonna 2009 ja Britcar Endurance Championship -sarjan vuonna 2018. Vuonna 2019 hän liittyi uuteen W Series -sarjaan ja on ajanut sarjassa kolme kautta. Hänen paras sijoituksensa sarjassa on viides kaudella 2021. Hän on ajanut kerran palkintopallille oltuaan toinen kauden 2021 avauskilpailussa Spielbergissä. W Series -tulokset Lähteet Aiheesta muualla Brittiläiset autourheilijat W Series -kuljettajat Vuonna 1993 syntyneet Elävät henkilöt

1748862

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ing%C3%A1-M%C3%A1ret%20Gaup-Juuso

Ingá-Máret Gaup-Juuso

Ingá-Máret Gaup-Juuso tai pohjoissaameksi Gáijjot Piera Ándde-Ovllá Ingá-Máret (s. 1978 Kaaresuvanto, Enontekiö, Suomi) on suomensaamelainen laulaja, joikaaja, näyttelijä ja porotilallinen Enontekiön Kaaresuvannosta. Vuonna 2019 hän työskenteli lääninjoikaajana Niko Valkeapään kanssa. Hänen isoisoisänsä oli saamelainen poromies Aslak Juuso. Elämäkerta Gáijjot Piera Ándde-Ovllá Ingá-Máret syntyi vuonna 1978 Kaaresuvannossa, Enontekiössa, Suomessa. Hänen isänsä Ántte-Ovllá Juuso on Enontekiöstä ja hänen äitinsä Kristen Ellen Gaup-Juuso on Koutokeinosta kotoisin. Ingá-Máretilla on sisko, Ellen Margaret, ja kaksi veljeä, Per-Ailu ja Andte. Andte oli ensimmäinen saamelainen, joka osallistui Suomen Big Brotheriin, kun hän osallistui siihen vuonna 2014. Gaup-Juuso valmistui filosofian kandidaatiksi pääaineena saamen kieli ja kulttuuri. Hän on myös lukenut perinnetietoa ja pedagogiikkaa Saamelaiskorkeakoulussa. Ura Musiikki Helmikuussa 2015 Gaup-Juuso voitti Sámi Grand Prix'n semifinaalin Hetassa henkilöjoiulla nimeltä Elle-Magreda Gaup Juuso. Tämä oli hänen siskonsa ensimmäinen joiku. Voiton ansiosta hän pääsi suoraan huhtikuun finaaliin, jota järjestettiin pääisäisenä Koutokeinossa. Pääsiäislauantaina Gaup-Juuso osallistui Sámi Grand Prix -finaalin joikuosioon samalla henkilöjoiulla. Hän tuli toiseksi. Saman vuoden keväällä Gaup-Juuso liittyi Luohtemohkit-joikuyhtyeeseen. Yhtyeen viisi joikaajaa — Charlotta Kappfjell, Gaup-Juuso, Berit Alette Mienna, Øystein Nilssen ja Lars-Ánte Kuhmunen — esiintyivät samana vuonna Riddu Riđđussa. Vuonna 2016 Gaup-Juuso ja norjalainen muusikko ja säveltäjä Patrick Shaw Iversen perustivat Tundra Electron. Gaup-Juuso toimii yhtyeen laulajana ja joikaajana. Vuoden 2018 Ijahis idja -musiikkifestivaalissa Gaup-Juuso joikasi Sajoksessa Juáigus já Suõmmkar -iltapäiväkonsertissa Berit Alette Miennan, Ingá Elisá Påve Idivuoman ja Hildá Länsmanin kanssa. Illemmalla hän myös joikasi ulkolavalla Tundra Electron rivissä. Vuonna 2022 Gaup-Juuso osallistui toisen kerran Sámi Grand Prix -kilpailuun, tällä kertaa lauluosioon. Hän pääsi osion kultafinaaliin kappaleella Dovdameahttumii. Kultafinaalissa hän voitti yhtyeen SOÁ ja näin ollen voitti vuoden 2022 Sámi Grand Prix'n lauluosion. Palkinnot Vuonna 2016 hän voiti Larin Paraske -palkinnon. Diskografia Studioalbumit Tundra Electro 2020 - Eanan Gamáda/Earth Shaking Kokoelmalevyt 2005 - Davvi Jienat, kappaleet Ellon Elle, Gáijot Ásllat ja Vilgon Iŋgá 2016 - Sámi Grand Prix 2014 & 2015, kappale Elle-Magreda Gaup Juuso 2022 - Sámi Grand Prix 2022, kappale Dovdameahttumii Aiheesta muualla Lähteet Vuonna 1978 syntyneet Saamelaiset laulajat Saamelaiset muusikot

1748868

https://fi.wikipedia.org/wiki/Erkki%20Virta

Erkki Virta

Johan Erkki Virta (4. lokakuuta 1915 Helsinki - ?) oli suomalainen aitajuoksija ja pikajuoksija. Hän teki juuri sotien ennen sotia elokuussa metrin aitojen Suomen ennätyksen, joka kesti sotavuodet. Erkki Virta aloitti urheilu-uransa 1930-luvun puolivälissä Helsingin Tarmon riveissä, jossa hän oli voittamassa TUL:n viestimestaruuksia kesällä 1937 niin 4 x 100:lla kuin 4 x 400 metrillä. Hän siirtyi kaudeksi 1938 SVUL:n alaiseen HKV:hen. Seuraavasta kaudesta 1939 tuli Erkki Virralle läpimurtokausi, sillä hän rikkoi elokuussa 1939 Kalevan kisoissa Helsingissä kovan kilpakumppaninsa "Bebbe" Storskrubbin Suomen ennätyksen ja voitti samalla Beben. Samana vuonna Virta kilpaili Ruotsi-Suomi -maaottelussa sijoittuen vielä silloin toiseksi "Beben" jälkeen. Kesä 1939 oli Virralle muutenkin menestyksellinen, sillä hän teki omat ennätykset kaikilla sileillä pikamatkoilla. Talvisodan jälkeen kesällä 1940 Virta jatkoi uraansa, mutta tulokset eivät vajavaisesta harjoittelusta johtuen olleet entiset. Hän aloitti kautensa Kaatuneiden muistokisoissa heinäkuun lopulla voittaen lajinsa. Syksyn suurimmassa urheilutapahtumassa eli Suomi-Ruotsi-Saksa -kolmimaaottelussa Helsingissä Virta oli kolmas Storskrubbin voittaessa ja Ruotsin Sixten Larssonin tullessa toiseksi. Kaksi viikkoa myöhemmin Virta voitti Unkari-Suomi -maaotelussa 400 m aidat. Tämä jäi Virran viimeiseksi eli 3:ksi maaotteluksi. Saavutukset SM-kultaa m aidoissa SM-hopeaa 1938 ja m aidoissa ja m aidoissa SM-pronssia m aidoissa SM-kultaa 4 x 400 metrin viestissä 1940 SM-hopeaa 4 x 400 metrin viestissä 1939 SM-pronssia 4 x 400 metrin viestissä 1938 Viitteet Suomalaiset 400 metrin aitajuoksijat Suomalaiset pikajuoksijat Vuonna 1915 syntyneet

1748870

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tasmin%20Pepper

Tasmin Pepper

Tasmin Pepper (s. 19. kesäkuuta 1990 Edenvale, Etelä-Afrikka) on eteläafrikkalainen autourheilija. Pepper aloitti kartingin nelivuotiaana ja osallistui ensimmäiseen kilpailuunsa viisivuotiaana. Hän oli ensimmäinen nainen, joka voitti Etelä-Afrikan Formula VW -sarjan osakilpailun. Kaudella 2018 hän sijoittui Etelä-Afrikan Volkswagen Polo Cupin kokonaiskilpailussa toiseksi. Vuonna 2019 hän liittyi uuteen W Series -sarjaan. Hän sijoittui sarjan esikoiskaudella kymmenenneksi ja sai siten ajopaikan myös seuraavalle kaudelle. Kausi 2020 peruuntui kuitenkin koronaviruspandemian vuoksi. Pepperin oli tarkoitus palata sarjaan kaudeksi 2021, mutta kauden alla pandemian vuoksi asetetut maahantulorajoitteet estivät hänen osallistumisensa testeihin, ja hän menetti ajopaikkansa. Sen sijaan hänestä tuli yksi sarjan varakuljettajista. Pepper palasi kahden vuoden kilpailutauon jälkeen kilpailemaan Etelä-Afrikan Volkswagen Polo Cupiin loppuvuodesta 2021. W Series -tulokset Lähteet Aiheesta muualla Eteläafrikkalaiset autourheilijat W Series -kuljettajat Vuonna 1990 syntyneet Elävät henkilöt

1748876

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jessica%20Hawkins

Jessica Hawkins

Jessica Hawkins (s. 16. helmikuuta 1995 Headley, Yhdistynyt kuningaskunta) on brittiläinen autourheilija ja stunt-ajaja. Hawkins aloitti kartingin vuonna 2005. Ensimmäisen autokilpailunsa hän ajoi vuonna 2013 Renault Clio Cupissa ja on sen jälkeen kilpaillut MRF Challengessa, Mini Challenge Great Britainissa, jossa sijoittui parhaimmillaan toiseksi, ja Jaguar I-Pace eTrophyssa. Hän liittyi vuonna 2019 uuteen W Series -sarjaan, jossa on ajanut kolme kautta. Hänen paras sijoituksensa sarjassa on yhdeksäs sija kaudella 2022 ja paras yksittäinen kilpailutulos toinen sija kauden 2022 avauskilpailusta Miamista. Kaudella 2020, kun W Seriesiä ei ajettu koronaviruspandemian vuoksi, Hawkins teki debyyttinsä British Touring Car Championship -sarjassa. Vuonna 2021 Aston Martinin Formula 1 -talli palkkasi Hawkinsin brändilähettilääkseen. Autourheilu-uransa ohella Hawkins on stunt-ajaja. Hän on tehnyt stuntteja muun muassa Hurjapäät- ja 007-elokuvasarjoissa, muun muassa elokuvassa No Time to Die, sekä Fast and Furious Live -tapahtumissa. Hänellä on myös hallussaan maailmanennätys nopeimmasta kiihdytyksestä ruohonleikkurilla välillä 0-100 mailia tunnissa (0-160 km/h). Hawkins seurustelee autourheilija Abbie Eatonin kanssa, joka niin ikään kilpailee W Seriesissä. W Series -tulokset Lähteet Aiheesta muualla Brittiläiset autourheilijat W Series -kuljettajat Vuonna 1995 syntyneet Elävät henkilöt

1748882

https://fi.wikipedia.org/wiki/Let%E2%80%99s%20Go%20Brandon

Let’s Go Brandon

Let's Go, Brandon! on yhdysvaltalainen presidentti Joe Bidenia pilkkaava poliittinen iskulause. Lause riimittyy lauseen "Fuck Joe Biden" () kanssa. Tausta "Fuck Joe Biden" -huudot yleistyivät yliopistojalkapallon peleissä Yhdysvaltain etelässä syyskuun alusta 2021 lähtien sekä Ryder Cupissa. Huutoa käytettiin myös New Yorkissa tuhansien opettajien menettäessään työnsä COVID-rokotteen puutteen takia. "Let's Go, Brandon" syntyi 2. lokakuuta 2021 Sparks 300 -kilpailussa Talladegan moottoriradalla. Yleisö huusi rytmikkäästi "Fuck Joe Biden", kun NBC Sportsin toimittaja Kelli Stavast haastatteli kilpailun voittajaa Brandon Brownia. Toimittaja ymmärsi yleisön huutavan kannustusta "Let's Go, Brandon!" (). Tapauksesta otettu videoclippi levisi viraaliksi Internetissä. Konservatiivikommentaattorit Ben Shapiro ja Tomi Lahren levittivät fraasia Twitterissä. Lauseesta tehtiin useita musiikkikappaleita. Menestyneimmäksi nousivat räppäri Loza Alexanderin "Let's Go Brandon" -kappale, joka levittyään TikTokissa nousi iTunes Storen ostetuimmaksi kappaleeksi Hip-Hop/Rap -listalla ja kakkoseksi kaikista kappaleista. Räppäri Bryson Grayn saman niminen kappale poistettiin YouTubesta disinformaationa, koska se arvosteli koronarokotteen tehoa, jonka jälkeen se nousi iTunesin ostetuimmaksi tiputtaen Adelen ykkössijalta. Viitteet Englanninkieliset sanat ja sanonnat Joe Biden

1748883

https://fi.wikipedia.org/wiki/Metyyliantranilaatti

Metyyliantranilaatti

Metyyliantranilaatti (C8H9NO2) on aromaattisiin estereihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää hajusteissa ja aromiaineena. Metyyliantranilaattia esiintyy useissa kasveissa, kuten viiniköynnöksissä, tuoksuilangiassa ja sitruspuissa. Ominaisuudet, valmistus ja käyttö Huoneenlämpötilassa metyyliantranilaatti on kellertävää nestettä tai valkoisia kiteitä. Yhdiste liukenee vain niukasti veteen ja paremmin orgaanisiin liuottimiin, esimerkiksi etanoliin ja dietyylieetteriin. Aineen haju on hedelmäinen. Metyyliantranilaatin on havaittu karkottavan muun muassa sorsa- ja varpuslintuja. Metyyliantranilaattia voidaan valmistaa happokatalysoidulla metanolin ja antraniilihapon esteröintireaktiolla tai isatoiinianhydridin ja metanolin reaktiolla. Metyyliantranilaattia käytetään kukkaistuoksuissa ja rypälearomina. Myös metyyliantranilaatin ja aldehydien muodostamia imiinejä käytetään hajusteissa. Lähteet Esterit

1748890

https://fi.wikipedia.org/wiki/Devon%20Levi

Devon Levi

Devon Levi (s. 27. joulukuuta 2001 Montreal, Kanada) on kanadalainen jääkiekkomaalivahti, joka pelaa NHL-seura Buffalo Sabresin organisaatiossa. Levi on kuulunut Kanadan nuorten maajoukkueeseen. Levi oli mukana vuoden 2021 nuorten jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa. Kanada ja Levi voittivat hopeaa. Levi on juutalainen ja hän opiskeli Hebrew Foundationin juutalaisessa koulussa. Levi pelaa vuoden 2023 jääkiekon MM-kilpailuissa. Lähteet

1748894

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sabr%C3%A9%20Cook

Sabré Cook

Sabré Cook (s. 21. toukokuuta 1994 Grand Junction, Colorado, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen autourheilija. Cook aloitti kartingin harrastamisen kahdeksanvuotiaana ja osallistui ensimmäiseen kilpailuun kymmenvuotiaana. Hän osallistui vuonna 2017 SCCA National Championship Runoffs -kilpailuun ja ajoi vuonna 2018 osittaiset kaudet USF2000 Championship -sarjassa ja Yhdysvaltain Formula 4 -mestaruussarjassa. Vuonna 2019 Cook liittyi uuteen W Series -sarjaan. Hän sijoittui sarjassa esikoiskaudellaan kahdenneksitoista ja oli siten viimeinen kuljettaja, joka varmisti tulosten perusteella itselleen sarjapaikan seuraavaksi kaudeksi. Kausi 2020 jäi koronaviruspandemian vuoksi ajamatta, mutta Cook oli jälleen mukana kaudella 2021. Hän ei päässyt kauden aikana kertaakaan pisteille ja jäi sarjan viimeiseksi. Kaudeksi 2023 Cook sai paikan Porsche Deluxe Carrera Cup North America -sarjasta voitettuaan naiskuljettajille järjestetyn koetilaisuuden. Autourheilu-uransa ohella Cook opiskeli mekaanisen suunnittelun yliopistotutkinnon. W Seriesissä kilpaillessaan hän oli samalla Renault'n F1-tallissa jousituksen suunnitteluinsinöörinä. Hän on kertonut yhdeksi haaveekseen kisainsinöörinä työskentelemisen Formula 1 -sarjassa. W Series -tulokset Lähteet Aiheesta muualla Sabré Cookin kotisivut Yhdysvaltalaiset autourheilijat W Series -kuljettajat Vuonna 1994 syntyneet Elävät henkilöt

1748897

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pandora%20%28DC%20Comics%29

Pandora (DC Comics)

Pandora on fiktiivinen hahmo, joka esiintyy DC Comicsin amerikkalaisissa sarjakuvissa. Hahmo esiintyi ensimmäisen kerran New Comics #5 numerossa kesäkuussa 1936 ja hänet loi Henry Kiefer. Hahmon uusi versio esiintyi Flashpoint #5 tarinassa lokakuussa 2011 ja hänet loivat Geoff Johns ja Andy Kubert. Hahmo perustuu kreikkalaisen mytologian Pandoraan. Hahmo on toiminut Justice League Dark ryhmän jäsenenä. Pandoran omaa nimikkosarjaa Trinity of Sin: Pandora julkaistiin 14 numeroa vuosina plus New 52's Future's End -kertakuva ja jätti hänen kohtalonsa avoimeksi tarinan jatkokehitystä varten. Tarinasarjassa Pandora aloitti uudelleen kirotun ristiretken tuhotakseen seitsemän kuolemansyntiä. Taustaa Alunperin Pandora oli nainen, jonka Hephaestus rakensi kauan sitten ja jonka Olympian jumalat siunasivat Zeuksen käskystä toimimaan kaiken naisellisuuden elävänä ruumiillistuksena. Lopulta Zeus antoi Pandoralle lippaan muistoksi annettavaksi puolisolleen, jota häntä määrättiin olemasta koskaan avaamatta missään olosuhteissa. Lopulta Pandora valitsi Epimetheuksen kumppanikseen ja sai hänet avaamaan lippaan, joka päästi suuren pahuuden maailmaan ja sisälsi toivon voiman laatikossa. Pandora joutui lopulta vaeltamaan maan päällä herjattuna hahmona, kunnes Gaea sulautti hänet takaisin Maahan hänen käskystään. Elokuussa 2010 DC Comics julkaisi Wonder Woman #45:n, joka esitteli Pandoran taustatarinassa, joka koski kuinka Diana Prince ja Pandora liittyvät amatsonien kohtaloon. The New 52 sarjakuvissa Pandora esiintyi "Flashpoint"-tapahtuman päätöksessä. Hän on vastuussa siitä, että Salama (Barry Allen) yhdistää kolme erillistä aikajanaa (DC Universumi, Wildstorm Universumi ja tietyt Vertigo-tarinat) luodakseen uuden universumin, joka näkyy The New 52 -julkaisussa. Tämän tarinan jälkeen Pandora teki cameon esiintyen jokaisen alkuperäisen New 52 -nimikkeen ensimmäisessä numerossa. Pandora nimettiin vasta tammikuussa 2012, jolloin Bob Harras julkaisi teaserin DC Comicsin blogiin ja kertoi hahmon nimen. Nainen, joka tuli tunnetuksi nimellä Pandora, asui muinaisessa Makedoniassa, noin 8000 eaa. Hänen poikansa oli hyvin sairas, ja hänelle annettiin tehtäväksi etsiä marjoja yrttilääkkeiden valmistamiseksi hänen parantamiseksi. Hänen äitinsä varoitti häntä poikkeamasta polulta, koska hänen tiedettiin tutkivan. Hän löysi kuitenkin oudon kallon muotoisen lippaan, joka vapautti seitsemän kuolemansyntiä maailmaan. Hän jäi tajuttomaksi ja heräsi vasta illalla. Kun hän palasi, henget olivat tuhonneet hänen kylänsä, vääristäen ja turmellen siellä olevia ihmisiä pakottaakseen heidät murhaamaan toisiaan. Erityisesti vihan henki valtasi hänen poikansa. Tämän jälkeen Ikuisuuden piiri kutsui Pandoran tuomittavaksi tämän tekemistä synneistä. Lippaan avaamisesta ja pahan sisällön vapauttamisesta Pandora tuomittiin ikuisuudeksi yksinäisyyteen, jatkuvaan kipuun hänen kasvoilleen ilmestyneiden palavien arpien kautta ja hänelle kerrottiin hänen olevan paha. Kun Pandora palasi maan päälle tuomionsa jälkeen, kaikki hänen kylässään olivat kuolleet ja heidän henkensä olivat olleet kauan poissa. Hän hautasi heidät ja istui heidän haudoillaan, kunnes puut kasvoivat heidän päälleen, ja sitten hän alkoi kävellä ympäri maailmaa. Aikojen saatossa hän näki henkien vaikutuksen ihmisiin. Hän yritti pelastaa ihmisiä heidän aiheuttamalta tuholta, mutta tajusi pian, että jokaista pelastamaansa henkeä kohden henget tappaisivat vielä monia lisää. Hän siirtyi tuottamaan neuvoja maailman ihmisille, vaikka hänet usein jätettiin huomiotta. Koko ajan henget ilmestyivät hänelle ajoittain, pilkkasivat häntä kutsumalla häntä "äidikseen" ja yrittäen kääntää hänet tukemaan heitä. Seuraavaksi Pandora kävi vuoropuhelua Phantom Strangerin kanssa. Paljastettiin, että näillä kahdella on yhteys Ikuisuuden piirin kautta, joka oli kironnut heidät kävelemään maan päällä ikuisesti, mutta eivät voineet osallistua sen tapahtumiin. Pandoran alkuperä ja niiden, joista tulee The Question ja Phantom Stranger, selitetään myöhemmin. Ikuisuuden kiertokulku kutsui heidät ikuisuuden kalliolle, ja kolmikko on merkitty "Synnin kolminaiseksi" ja kukin heistä saa rangaistuksen. Paljastetaan myös, että Pandora oli myöhemmin hankkinut lippaan uudelleen A.R.G.U.S. Black Roomista, jossa sitä oli säilytetty muiden mystisten esineiden kanssa. Ikuisuuden neuvoston viimeinen velho ilmestyy myöhemmin Pandoran eteen ja kertoo hänelle, ettei hän ansainnut hänelle annettua rangaistusta. Kun Pandora kysyy häneltä, kuinka lipas avataan, hän toteaa, että "vain sydämen vahvin tai synkimmät … voivat avata lippaan ja vaatia sen voimaa … ja muuttaa …" ennen kuin hän katoaa salamaniskuun. Myöhemmin Forever Evil tarinassa Pandoran lippaasta paljastettiin, ettei se ollut lainkaan mystinen esine, vaan laite, jolla päästään Earth-3:een, mikä korostaa Pandoran viattomuutta. Pandora toistui koko Forever Evil: Blight crossover -tapahtuman ajan, joka tapahtui Constantine, Trinity of Sin -titteissä ja Justice League Darkissa. Vierailtuaan taivaassa Justice League Darkin kanssa, Pandora alkaa ymmärtää enemmän todellista luontoaan, jolla on jotain tekemistä valojen kanssa, ja hän paljastaa kyvyn ilmentää itseään paljon voimakkaammassa, kultaisessa enkelimuodossa. Viime kädessä hänen löytämisensä näistä voimista auttaa voittamaan Blightin, voimakkaan pahan kokonaisuuden, joka koostuu ihmiskunnan pimeästä puolesta ja pahuuden potentiaalista. Trinity of Sin - Pandora: Futures-End tarinassa paljastuu, että "Seitsemän kuolemansyntiä" ovat todellisuudessa osa Pandoraa itseään ja että ne ovat osa loputonta kiertokulkua, joka päättyi siihen, että yksi synneistä voitti ja aiheutti multiversumien romahtamisen ja uudelleenkäynnistymisen. Tällä kertaa kuitenkin Pandoran osa, joka on Toivo, voittaa ja päättää syklin. DC Universumin 80-sivuisessa Rebirth-erikoissarjassa salaperäinen hyökkääjä murhaa ja hajottaa Pandoran, kun hän antaa ymmärtää, että hän oli vastuussa kaikista synneistä, joista häntä oli syytetty. Tämä hyökkääjä paljastui myöhemmin Tohtori Manhattaniksi. Pandoran voimat koostuvat kuolemattomuudesta, taikuudesta ja yliluonnollisesta tiedosta. Hän on taitava kamppailulajeissa ja on myös aseiden asiantuntija, jolla on pääsy maagisiin aseisiin. Hän on myös kaikkikielinen. Hän käyttää aseinaan kaksoispistooleja, jotka sisältävät iskupuskureita ja uusia polymeerejä, jotka mahdollistavat hänelle nollapotkaisut. Hän käyttää myös heittoveitsiä, joissa on Semtex-räjähdettä kahvoissa sekä Kusarigamaa. DC-universumin supersankarit

1748903

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikael%20Brygger

Mikael Brygger

Mikael Brygger (s. 1975) on suomalainen runoilija ja kirjallisuusalan toimija. Bryggerin tuotanto kattaa niin painettuja kirjoja, digitaalisia teoksia kuin paikkasidonnaisia yhteistyössä eri alojen taiteilijoiden kanssa tehtyjä teoskokonaisuuksiakin. Näistä tunnetuimpia ovat yhdessä runoilija Henriikka Tavin ja taiteilijaryhmä IC-98:n kanssa tehdyt teokset. Brygger on toiminut vuodesta 2019 vierailevana professorina Taideyliopiston kirjoittamisen maisteriohjelmassa alanaan mediasensitiivinen kirjoittaminen . Hän on aiemmin toiminut runouslehti Tuli & Savun päätoimittajana vuosina ja kuuluu myös runoutta julkaisevan osuuskunta Poesian perustajajäseniin. Häneltä on ilmestynyt kolme painettua runoteosta. Bryggerin runouden erityispiirteiksi on mainittu visuaalisuus, pelillisyys ja nykyteknologian läsnäolo. Teoksia Emily (ntamo, 2008) Valikoima asteroideja (Poesia, 2019) Tuuliatlas (Poesia, 2014) Lähteet Vuonna 1975 syntyneet Suomalaiset runoilijat Elävät henkilöt

1748905

https://fi.wikipedia.org/wiki/Alaska%20State%20Capitol

Alaska State Capitol

Alaska State Capitol (alun perin Federal and Territorial Building) on Yhdysvaltain osavaltion Alaskan parlamentti- ja hallintorakennus, joka sijaitsee osavaltion pääkaupungissa Juneaussa. Rakennus valmistui vuonna 1931 liittovaltion toimistokäyttöön. Rakennus sai nykyisen käyttötarkoituksensa vuonna 1959, kun Alaskasta tuli osavaltio. Alaska State Capitol on Yhdysvaltain osavaltioiden hallintorakennuksista ainoa, jota ei alun perin rakennettu siihen käyttöön. Sen vuoksi se eroaa tyyliltään varsin paljon muiden osavaltioiden vastaavista, ja saattaakin vaikuttaa vain tavalliselta toimistotalolta kadun varrella. Jo 1960-luvusta lähtien on ollut yrityksiä siirtää Alaskan pääkaupunki pois Juneausta, ja tämän myötä rakentaa uusi hallintorakennus. Näistä viimeisin tapahtui vuonna 2002. Vuonna 2012 Alaskan osavaltio käynnisti neljävuotisen 33 miljoonan dollarin hintaisen peruskorjauksen, jossa parannettiin rakennuksen kestävyyttä maanjäristyksille, ja palautettiin rakennuksen ilmettä alkuperäiseen 1930-luvun tyyliin. Kuvia Lähteet Aiheesta muualla Alaskan rakennukset ja rakennelmat Yhdysvaltain osavaltioiden parlamenttitalot

1748906

https://fi.wikipedia.org/wiki/Caitlin%20Wood

Caitlin Wood

Caitlin Wood (s. 15. tammikuuta 1997 Maitland, Australia) on australialainen autourheilija. Wood aloitti kartingin harrastamisen seitsenvuotiaana ja osallistui ensimmäiseen kilpailuun vuonna 2005. Hän aloitti kilpailemisen Australian Formula Ford -sarjassa vuonna 2013 ja siirtyi vuonna 2015 Australian Formula 4 -sarjaan ensimmäisenä naiskuljettajana. Kaudella 2016 hän ajoi GT4 European Series -sarjassa ja siirtyi sen jälkeen kaudeksi 2017 GT3-luokkaan ensin GT World Challenge Europe Sprint Cupiin ja sitten GT World Challenge Europe Endurance Cupiin. Seuraavalla kaudella hän ajoi Lamborghini Super Trofeo -sarjassa. Kaudeksi 2019 Wood liittyi uuteen W Series -sarjaan. Hän sijoittui sarjassa esikoiskaudellaan kolmanneksitoista jääden siten vaille 12 parhaalle jaettavaa automaattista sarjapaikkaa seuraavalle kaudelle. Koronaviruspandemian vuoksi kautta 2020 ei ajettu, ja kaudella 2021 Wood oli sarjan varakuljettaja. Hän ajoi neljässä kauden kahdeksasta kilpailusta ja sijoittui kuudenneksitoista. Kaudella 2022 Wood ajoi Nürburgring Langstrecken Serie -kestävyyskilpasarjassa. W Series -tulokset Lähteet Aiheesta muualla Australialaiset autourheilijat W Series -kuljettajat Vuonna 1997 syntyneet Elävät henkilöt

1748907

https://fi.wikipedia.org/wiki/Alice%20Patax%C3%B3

Alice Pataxó

Alice Pataxó on brasilialainen aktivisti, joka puolustaa alkuperäiskansojen oikeuksia ja ilmastoa. Pataxó asuu Cidade do Pradossa, Bahian osavaltiossa. Hän on tuonut esille, miten Brasilian päätökset ympäristö- ja maatalousasioissa vaikuttavat alkuperäiskansojen elämään. Hän kirjoittaa Colaboraan ja julkaisee videoita omalla YouTube-kanavallaan. Pataxólla oli vuonna 2021 sekä Twitterissä että Instagramissa yli satatuhatta seuraajaa. BBC valitsi Pataxón vuonna 2022 sadan vaikutusvaltaisen ja innostavan naisen listalle 100 Women. Hänen suosittelijansa oli Malala Yousafzai. Lähteet Brasilialaiset henkilöt Aktivistit 2000-luvulla syntyneet Elävät henkilöt

1748909

https://fi.wikipedia.org/wiki/Gosia%20Rdest

Gosia Rdest

Małgorzata Agnieszka "Gosia" Łazarczyk (o.s. Rdest; s. 14. tammikuuta 1993 Żyrardów, Puola) on puolalainen autourheilija. Rdest aloitti kartingissa kilpailemisen Puolassa vuonna 2009. Kaudella 2013 hän kilpaili täyden kauden Britannian Formula 4 -sarjassa. Hän ei sijoittunut kilpailuissa kertaakaan kymmenen parhaan joukkoon, mutta sai kauden päätteeksi eniten ohituksia tehneelle kuljettajalle jaettavan palkinnon. Seuraavalla kaudella Rdest kilpaili Volkswagen Castrol Cupissa ja kaudet 2015-2017 Audi Sport TT Cupissa ainoana naiskuljettajana. Vuonna 2018 hän ajoi GT4 European Series -sarjassa. Rdest otti kaudella 2018 GT4-luokkavoiton Dubain 24 tunnin ajossa. Kaudeksi 2019 Rdest liittyi uuteen W Series -sarjaan. Hän sijoittui esikoiskaudellaan sarjassa neljänneksitoista eikä siten saanut 12 parhaalle jaettavaa automaattista ajopaikkaa seuraavalle kaudelle. Kautta 2020 ei ajettu koronaviruspandemian vuoksi, ja kaudeksi 2021 Rdest valittiin sarjan varakuljettajaksi. Hän korvasi kauden kahdessa ensimmäisessä kilpailussa Tasmin Pepperin, joka ei päässyt osallistumaan maahantulorajoitusten vuoksi, ja kauden viidennessä kilpailussa koronavirustartunnan saaneen Irina Sidorkovan. Kaikkiaan hän ajoi kauden aikana kolmessa kilpailussa ja sijoittui sarjassa kahdeksanneksitoista. Rdest otti tammikuussa 2020 uransa toisen luokkavoiton Dubain 24 tunnin ajossa, tällä kertaa 991-luokassa. Vuodesta 2020 lähtien Rdest on ollut Alpinen brändilähettiläs ja osallistunut Alpine Europa Cup -sarjaan. Hänen paras sijoituksensa sarjassa on kahdeksas sija, jonka hän saavutti sekä kausilla 2020 että 2021. W Series -tulokset Lähteet Aiheesta muualla Puolalaiset autourheilijat W Series -kuljettajat Vuonna 1993 syntyneet Elävät henkilöt

1748914

https://fi.wikipedia.org/wiki/PSR%20J0437-4715

PSR J0437-4715

PSR J on kirkkain ja Maata läheisin millisekuntipulsari. Sitä on havainnoitu optisen valon, ultravioletti- ja röntgentaajuuksilla. Sen pyörimisnopeus on 5,75 millisekuntia Lähteet Kaksoistähdet Pulsarit

1748919

https://fi.wikipedia.org/wiki/Simone%20Tebet

Simone Tebet

Simone Nassar Tebet (s. 27. helmikuuta 1970) on brasilialainen oikeustieteilijä ja poliitikko. Tebet on puoluekannaltaan maltillinen konservatiivi. Hän on kotoisin Mato Grosso do Sulista, missä omistaa edelleen laajoja maa-alueita ja toimii maatalousyrittäjänä. Hänen isänsä oli parlamentin puhemies Ramez Tebet. Hän on ollut liittovaltion senaatissa vuosina 2015-2023, Tres Lagoasin pormestari 2005-2010 ja useissa osavaltiotason viroissa. Vuoden 2022 presidentinvaalien alla Tebetiä pidettiin mahdollisena maltillisena voittajana, kun maa oli jakautumassa kahtia Jair Bolsonaron ja Luiz Inácio Lula da Silvan kannattajiin. Tebet kuitenkin jäi kolmannelle sijalle kauas kärkikaksikosta. Vaalien toisella kierroksella hän tuki Lulaa aktiivisesti. Valintansa jälkeen Lula nimitti Tebetin suunnitteluministeriksi. Suunnitteluministerin tehtäviin kuuluu valtionhallinnon koordinointi ja arviointi, ja sen alaisina ovat muun muassa maan tilastokeskus, taloustutkimuslaitos ja väestönlaskentaa tekevä virasto. BBC valitsi Tebetin vuonna 2022 sadan vaikutusvaltaisen ja innostavan naisen listalle 100 Women. Lähteet Brasilialaiset poliitikot Vuonna 1970 syntyneet Elävät henkilöt

1748921

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mark%20Boal

Mark Boal

Mark Boal (s. 23. tammikuuta 1973 New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen journalisti sekä elokuvakäsikirjoittaja ja -tuottaja. Hän on käsikirjoittanut ja tuottanut kolme Kathryn Bigelow'n ohjaamaa elokuvaa: The Hurt Locker (2008), Zero Dark Thirty (2012) ja Detroit (2017). Hän voitti kaksi Oscar-palkintoa ja kaksi Bafta-palkintoa elokuvasta The Hurt Locker. Elämä ja ura Boal suoritti tutkinnon filosofian oppiaineessa Oberlin Collegessa vuonna 1995. Hän työskenteli tämän jälkeen journalistina ja kirjoitti artikkeleja esimerkiksi aikakauslehtiin The Village Voice, Mother Jones, Rolling Stone ja Playboy. Boalin ura elokuvien parissa alkoi, kun hänen Playboyssa julkaistu artikkelinsa Death and Dishonor (2004), joka käsittelee Irakin sodasta palanneen veteraanin Richard T. Davisin murhaa, toimi inspiraationa elokuvalle In the Valley of Elah (2007). Tämän jälkeen Boal käsikirjoitti Irakin sodasta kertovan elokuvan The Hurt Locker (2008) käyttäen inspiraationaan omia kokemuksiaan oman Irakin-vierailunsa aikana. Seuraavaksi Boal käsikirjoitti elokuvan Zero Dark Thirty (2012), joka kertoo Osama bin Ladenin takaa-ajosta ja kuolemasta. Boal ja ohjaaja Kathryn Bigelow tekivät elokuvaa valmistellessaan läheistä yhteistyötä CIA:n kanssa. Boalin myöhempiä töitä ovat elokuva Detroit (2017), joka kertoo Detroitin rotumellakoista vuonna 1967, sekä Etelä-Amerikkaan sijoittuvat elokuva Triple Frontier (2019) ja televisiosarja Echo -2023). Filmografia Elokuvat Televisiosarjat Palkinnot ja ehdokkuduet Oscar-palkinnot Bafta-palkinnot Lähteet Aiheesta muualla Yhdysvaltalaiset elokuvakäsikirjoittajat Yhdysvaltalaiset elokuvaohjaajat Yhdysvaltalaiset toimittajat Vuonna 1973 syntyneet Elävät henkilöt

1748924

https://fi.wikipedia.org/wiki/T%C5%A1ernobylin%20likvidaattorit

Tšernobylin likvidaattorit

Tšernobylin likvidaattorit olivat siviili- ja sotilashenkilöstöä, jotka kutsuttiin hoitamaan ja rajoittamaan Neuvostoliitossa vuonna 1986 tapahtuneen Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden seurauksia onnettomuusalueella. Likvidaattorit saivat tunnustusta laajalti katastrofin välittömien ja pitkäaikaisten vahinkojen rajoittamisesta. Neuvostoliiton hallitus ja lehdistö ylistivät monia likvidaattoreita sankareina, kun taas jotkut joutuivat kamppailemaan vuosia saadakseen heidän osallistumisensa virallisesti tunnustettua. Nimi Puhekielessä käytetty termi "likvidaattori" eli likvidator (, ) juontaa juurensa Neuvostoliiton virallisesta määritelmästä "Tšernobylin ydinvoimalaitoksen onnettomuuden seurausten likvidaation osallistuja" (), jota käytettiin laajalti kuvaamaan likvidaattorien toimia heidän työllistymisensä, terveydenhuoltonsa ja eläkkeelle jäämisensä suhteen. Tämä lauseke on myös kaiverrettu likvidaattoreille myönnettyihin Neuvostoliiton mitaleihin ja kunniamerkkeihin. Terveysvaikutukset WHO:n mukaan pelkästään vuosina 1986 ja 1987 kutsuttiin henkiköä suorittamaan massiivisia puhdistustoimia. Yhteensä henkilölle myönnettiin erityistodistuksia, jotka tunnustivat heidät likvidaattoreiksi. Yksittäisille henkilöille kirjatut kokonaisannokset vuoden 1990 aikana vaihtelivat alle 10 millisievertistä (alle 1 rem) yli 1 sievertiin (100 rem), mikä johtui pääasiassa ulkoisesta säteilystä. Keskimääräisen annoksen on arvioitu olleen 120 millisievertiä (12 rem) ja 85 % rekisteröidyistä annoksista oli välillä 20-500 millisiiverttiä (2-50 rem). Säteily vahingoitti likvidaattoreiden DNA:ta ja on aiheuttanut syöpätapauksia. Altistuneiden jälkeläiset, jotka ovat syntyneet ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen, eivät kuitenkaan ole saaneet ylimääräisiä DNA-vaurioita. Lähteet Ydinonnettomuudet

1748925

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kampin%20terveys-%20ja%20hyvinvointikeskus

Kampin terveys- ja hyvinvointikeskus

Kampin terveys- ja hyvinvointikeskus on Helsingin Kamppiin rakennettava terveyskeskus, jonka esirakennustyöt käynnistyivät alkuvuodesta 2023. Se sijoittuu Kampin metroaseman maanpäällisen lippuhallin tilalle Sähkötalon ja Autotalon väliselle tontille. Uuden rakennuksen katutasossa tulee olemaan liiketiloja ja sisäänkäynti metroon, ja kerroksissa 2-8 terveyskeskuksen tilat. Rakennus on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2027. Helsingin kaupungin mukaan uuden terveyskeskuksen palvelut on mitoitettu asukkaalle. Historia Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi uudisrakennuksen hankesuunnitelman vuonna 2021. Kaupunkiympäristölautakunta puolsi alueen asemakaavan muutosta loppuvuodesta 2021, ja seuraavana vuonna kaupunginvaltuusto hyväksyi muutoksen. Kesällä 2022 Helsingin kaupunki valitsi hankkeen urakoitsijaksi YIT:n. YIT arvioi rakennusurakan kokonaiskustannuksiksi 77 miljoonaa euroa. Keväällä 2023 alkoivat valmistelevat työt tontin muuttamiseksi rakennuskelpoiseksi. Valmisteleviin töihin kuuluu maanalaisten johtojen siirtämistä ja talotekniikkaan liittyvää järjestelyä. Varsinaiset rakennustyöt alkavat, kun hanke saa rakennusluvan. Samalla Kampin metroaseman vanha maanpäällinen lippuhalli puretaan. Arkkitehtuuri Rakennuksen on suunnitellut suomalainen PES-Arkkitehdit. Rakennukseen on tarkoitus tulla kahdeksan maanpäällistä kerrosta ja kaksi kellarikerrosta, sekä maanalainen sisäänkäynti huoltoliikennetä varten. Rakennukseen suunnitteluun on vaikuttanut keskeisesti sen sijainti kahden kulttuurihistoriallisesti merkittävän rakennuksen, Autotalon ja Sähkötalon välissä. Sen eteläpuoleiset räystäät sovitetaan samaan tasoon Sähkötalon kanssa. Muuttaessaan kaavaehdotusta kaupunkiympäristölautakunta pyysi kiinnittämään huomiota lintujen törmäysriskin ehkäisemiseen, ja Autotalon siluetin säilymiseen eri suunnista. Rakennuksen vaalea julkisivu suunnitellaan rakennettavan keraamisista lankuista. Lisäksi rakennuksen läheisyydessä olevia katualueita uusitaan. Lähteet Helsingin terveysasemat, terveyskeskukset ja terveyskeskuspäivystykset Rakenteilla olevat rakennukset ja rakennelmat Kamppi

1748926

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sandya%20Eknelygoda

Sandya Eknelygoda

Sandya Eknelygoda on srilankalainen ihmisoikeusaktivisti. Hän on pitkään kampanjoinut kadonneiden henkilöiden löytämiseksi ja heidän perheidensä tukemiseksi, etenkin Sri Lankan sisällissodan uhrien auttamiseksi. Eknelygoda on itse singaleesi, mutta hän on nostanut esille etenkin tamilien kokemaa huonoa kohtelua. Eknelygodan oma aviomies katosi vuonna 2010. Eknelygodan syyttää Mahinda Rajapaksan kannattajia miehensä sieppauksesta. Eknelygoda sai vuonna 2017 International Women of Courage -palkinnon. BBC valitsi Eknelygodan vuonna 2022 sadan vaikutusvaltaisen ja innostavan naisen listalle 100 Women. Lähteet Srilankalaiset henkilöt Ihmisoikeusaktivistit Syntymävuosi puuttuu Elävät henkilöt

1748927

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vienanmeren%20valuma-alue

Vienanmeren valuma-alue

Vienanmeren valuma-alue on Vienanmeren ympärillä oleva valuma-alue, joka sisältää Vienanmeren lisäksi niiden virtavesien valuma-alueet, jotka laskevat Vienanmereen. Valuma-alueen pinta-ala on  neliökilometriä (km²), josta Vienanmeren osuus on 90 000 km². Vienanmeri on Barentsinmeren lahti ja vesialueiden raja on sovittu kulkevan Kaninin niemimaan () kärjen ja Kuolan niemimaan Svjatoi Nos -niemen () välistä linjaa pitkin. Maantietoa Valtio- ja hallintosuhteet Vienanmeri kuuluu kokonaan Venäjälle ja Vienanmeren valuma-alue sijaitsee pääosin Venäjän luoteisosissa Karjalan tasavallassa, Murmanskin alueella, Arkangelin alueella ja Nenetsiassa. Lännessä muutamat latva-alueet ulottuvat Suomen Lappiin ja Kainuuseen. Vienanmeren jako vesialueittain Vienanmeri on Barentsinmeren lähes sulkeutunut lahti. Se kapenee Kuolan niemimaan ja Kaninin niemimaan välissä Vorongan merialueessa salmeksi, jotka kutsutaan Vienankurkuksi. Kurkku aukeaa etelässä laajaksi Vienanmeren ulapaksi, jolla on laajoja lahtimaisia merialueita. Länteen työntyy Kantalahti, etelässä suuri Äänislahti, itärannikolla sijaitsevat Vienanlahti ja Mezeninlahti. Vesistösuhteet Tulouomat ja kanavat Vienanmeren vuosittainen kokonaisvirtaama on noin 215 kuutiokilometriä (km³), joka muodostuu sadannasta Vienanmereen ja jokien ja ojien valuma-alueilta tulevasta vedestä. Laskennallisesti kolme neljäsosaa ulosvirtaamasta tulee Vienanmereen kolmen suurimman joen virtaamista: Vienanjoki 171 km³, Mezen 38,5 km³ ja Äänisjoki 27 km³. Lisäksi ovat Kemijoki 12,5 km³ ja Uikujoki 11,5 km³ sekä kaikki loput virtavedet, joiden osuus on 9 % kokonaisvirtaamasta. Vienanmeren-Itämeren kanava on rakennettu ensin Itämereltä Laatokan kautta Ääniselle. Ääniseltä on yhteys Volgan vesistöön ja sen kautta muualle Venäjälle. Kanava Ääniseltä Vienanmerelle valmistui vasta vuonna 1933. Kansainvälisesti merkittävien jokien valuma-alueet Kahden valtion alueelle ulottuvien jokien valuma-alueita ovat Kemijoen vesistö ja Koutajoen vesistö. Kemijoen valuma-alueen pinta-ala on 27 700 km², josta latva-alueista 1 297 km² sijaitsee Suomen puolella ja noin 26 400 km² Venäjällä. Koutajoen valuma-alueen pinta-ala on 18 800 km², josta latva-alueista 4 915 km² sijaitsee Suomessa ja noin 13 900 km² Venäjällä. Tarkennettu luettelo valuma-alueista Vienanmereen laskevia jokia on paljon. Niistä on valittu taulukkoon kaikki ne, joista on tehty artikkeli, tai muuten merkittäviä tai suuria jokia. Taulukoiden tiedot ovat peräisin artikkeleista tai muista lähteistä, jotka on esitetty viimeisen taulukon alla ja kullakin rivillä on lähteet vielä eritelty tarkemmin. Pituus-sarakkeessa on valuma-alueen pääuoman pituus tai (tähdellä merkittynä) pääuoman alajuoksulta nimikkojoen pituus. Kuolan niemimaa Kuolan niemimaalta Vienanmereen laskevat vesistöt on lueteltu lännestä itään. Länsirannikko Vienanmeren länsirannikolle laskevat joet on lueteltu pohjoisesta etelään. Itärannikko Vienanmeren itärannikolle laskevat joet on lueteltu pohjoisesta etelään. Lähteet: 1 = luettu Wikipedian suomenkielisestä artikkelista, 2 = luettu venäjänkielisestä Wikipediasta, 3 = luettu saksankielisestä Wikipediasta, 4 = katsottu tai mitattu Internetin karttapalvelusta kuten esimerkiksi Yandex Maps, Kosmosnimki, ACME tai Google Maps Huomioita Lähteet Aiheesta muualla

1748932

https://fi.wikipedia.org/wiki/Andr%C3%A9%20De%20Shields

André De Shields

André De Shields (s. 12. tammikuuta 1946 Dundalk, Maryland) on yhdysvaltalainen näyttelijä, laulaja, tanssija, ohjaaja ja koreografi. Lukuisia palkintoja saanut De Shields on näytellyt Broadway-musikaaleissa (Warp!, The Wiz, Ain't Misbehavin'), off Broadway-tuotannoissa sekä elokuvissa ja televisiosarjoissa. Ura Ennen taiteilijan uraansa De Shields opiskeli englanninkielistä kirjallisuutta ja afroamerikkalaista kulttuuria. Näyttelijän debyyttinsä hän teki 1969 musikaalissa Hair, jota esitettiin Chicagossa. Hänen Broadway-debyyttinsä oli Xanderin rooli tieteisnäytelmässä Warp! (1973). Erityisen mieleenpainuvia roolisuorituksia hän teki musikaaleissa The Wiz, Ain't Misbehavin', Play On!, The Full Monty ja Hadestown. Vuonna 1984 De Shields ohjasi käsikirjoittamansa musikaalin André De Shields' Haarlem Nocturne, jossa hän näytteli pääroolin. Hän suunnitteli myös musikaalin koreografian. De Shields on näytellyt mittavan teatteriuransa ohella muun muassa televisiosarjoissa Cosby, Sinkkuelämää, Kova laki, Kova laki: Erikoisyksikkö ja Katy Keene. Vuonna 2019 hänellä oli rooli Netflixin musiikkikomediassa John Mulaney & the Sack Lunch Bunch. De Shields on saanut useita palkintoja roolisuorituksistaan (muun muassa Ain't Misbehavin' (Primetime Emmy -palkinto, 1982) ja Hadestown (Tony-palkinto, 2019). Lähteet Aiheesta muualla Andredeshields.com La Mama: Andre de Shields Yhdysvaltalaiset koreografit Yhdysvaltalaiset laulajat Yhdysvaltalaiset näyttelijät Yhdysvaltalaiset tanssijat Vuonna 1946 syntyneet Elävät henkilöt

1748933

https://fi.wikipedia.org/wiki/Baumkuchen

Baumkuchen

Baumkuchen, suomeksi joskus myös puukakku, on saksalaisperäinen makeahko leivonnainen, jossa on vaniljainen jälkimaku. Leivonnaisen nimi tulee sen sisuksesta, joka muistuttaa halkileikatun puun vuosirenkaita. Kakun vuosirenkaat symbolisoivat vaurautta ja pitkäikäisyyttä. Baumkuchen on erittäin suosittu leivonnainen myös Japanissa, jossa sitä kutsutaan nimellä baumukūhen (バウムクーヘン). Japanissa leivonnaisesta on kehitelty monenlaisia variaatioita. Historia Baumkuchenin historiasta on kiistelty, eikä siitä ole tarkkaa tietoa, mutta sen varhaisin kirjoitettu resepti löytyy italialaisesta keittokirjasta vuodelta 1426. Vanhin saksaksi kirjoitettu resepti löytyy sen sijaan vuodelta 1450, jolloin baumkuchen oli suosittu leivonnainen erityisesti häätilaisuuksissa. Japaniin baumkuchen rantautui vuonna 1919, kun saksalaismies Karl Juchheim leipoi leivonnaisen saksalaisia tuotteita ja ruokia esittelevään näyttelyyn Hiroshimassa. Tuolloin japanilaiset osoittivat kiinnostusta saksalaista kulttuuria kohtaan, ja noin 16 000 vierailijaa kerännyt näyttely nosti baumkuchenin japanilaisten suosioon. Lähteet Leivonnaiset Saksalainen keittiö

1748934

https://fi.wikipedia.org/wiki/Salma%20Khadra%20Jayyusi

Salma Khadra Jayyusi

Salma Khadra Jayyusi (; 1928 - 20. huhtikuuta 2023 Amman, Jordania) oli palestiinalaissyntyinen runoilija, kirjailija, kielenkääntäjä, kirjallisuuden historioitsija ja antologioiden kokoaja. Jayyusi syntyi palestiinalaiselle isälle ja libanonilaiselle äidille. Hän vietti lapsuuttaan ja nuoruuttaan ensin Akkossa, sitten Jerusalemissa. Jayyusi opiskeli Beirutin korkeakoulussa naisille ja Beirutin amerikkalaisessa yliopistossa. Valmistuttuaan vuonna 1945 hän palasi kahdeksi vuodeksi Jerusalemiin ennen kuin meni naimisiin diplomaatin kanssa. Pariskunta muutti yhdessä Jordaniaan vuonna 1947. Sittemmin Jayyusi asui perheineen monissa maissa; hän vietti muun muassa pitkän ajanjakson Irakissa 1950-luvulla, mikä syvensi hänen arabialaisen kirjallisuuden, erityisesti runouden tuntemustaan. Jayyusi väitteli tohtoriksi arabiankielisestä kirjallisuudesta Lontoon yliopiston School of Oriental and African Studiesista vuonna 1970. Väitöskirja käsitteli arabiankielisen runouden trendejä. Jayyusi työskenteli uransa aikana Isossa-Britanniassa, Espanjassa, Italiassa, Saksassa, Irakissa, Algeriassa, Libanonissa, Sudanissa ja Yhdysvalloissa. Ennen akateemista uraansa hän oli työskennellyt lyhyesti radiossa ja journalismin parissa. Hän opetti Jerusalemissa Naisten opettajakorkeakoulussa. Vuonna 1980 Jayyusi perusti Project of Translation from Arabicin (PROTA), joka on rahoittanut monien merkittävien arabialaisten teosten käännöstyötä englannin kielelle. Jayyusi myös editoi monet hankkeen osina kootut antologiat. Pohjan PROTA:lle loi Jayyusin myöhäisellä 1970-luvulla Columbia University Pressiltä saama kutsu laajan modernin arabialaisen kirjallisuuden antologian valmistamistyöhön. Vuonna 1990 Jayyusi perusti East-West Nexuksen, joka keskittyi arabialaisen tutkimuskirjallisuuden englanninkielisen saatavuuden edistämiseen. Jayyusin editoimiin teoksiin kuuluvat muiden muassa Anthology of Modern Palestinian Literature (1992), Modern Arabic Fiction: An Anthology, Modern Arabic Poetry, The Legacy of Muslim Spain (1992) ja Beyond the Dunes: an anthology of Modern Saudi Literature (2005). Jayyusi oli myös mukana editoimassa kokoelmaa My Jerusalem: Essays, Reminiscences, and Poems (2005). Jayyusi julkaisi myös omaa alkuperäistä runouttaan, josta hän laati ensimmäisen kokoelmansa vuonna 1960. Lisäksi hän käänsi teoksia englannista arabiaksi. Näiden teosten joukossa oli Lawrence Durrellin Aleksandria-kvartetti. Jayyusi sai työstään monia palkintoja eri instituutioilta ja hallituksilta. Vuonna 2006 hän sai Al Owais -palkinnon kulttuurisista ja tieteellisistä saavutuksista, ja vuonna 2020 hänet valittiin Sheikh Zayed -kirjapalkintojen jaossa "vuoden kulttuuripersoonaksi". Jayyusi kuoli 95-vuotiaana huhtikuussa 2023. Jayyusin suosikkiopiskelijoihin kuulunut Hayat Balbisi murhattiin 18-vuotiaana Deir Yassinin verilöylyssä, mikä vaikutti Jayyusiin syvästi. Hän palasi aiheeseen monesti kirjoituksissaan. Lähteet Palestiinalaiset kirjailijat Runoilijat Kielenkääntäjät Kirjallisuudentutkijat Vuonna 1928 syntyneet Vuonna 2023 kuolleet

1748935

https://fi.wikipedia.org/wiki/Atte%20Oksanen

Atte Oksanen

Atte Joonas Oksanen (s. 1977) on suomalainen sosiaalipsykologi, joka toimii sosiaalipsykologian professorina Tampereen yliopistossa. Hän väitteli tohtoriksi Tampereen yliopistossa vuonna 2006. Hän on myös sosiologian dosentti Turun yliopistossa. Oksanen tutkii ja vastustaa esimerkiksi internetissä esiintyvää vihapuhetta, häirintää ja disinformaatiota. Julkaisut Atte Oksanen: Haavautuva minuus: väkivallan barokki kontrolliyhteiskunnassa. Tampere University Press, 2006. Saatavilla internetissä Atte Oksanen ja Sari Näre: Lapset pelissä: Virtuaaliviidakon ansat. Minerva Kustannus, 2006. Atte Oksanen, Eija Paavilainen ja Tarja Pösö (toim.): Comparing Children, Families and Risks. Tampere University Press, 2006. Saatavilla internetissä Atte Oksanen: Äärimmäistä kulttuuria: eXtreme-minuuksien historiaa dadaismista Hunter S. Thompsoniin. Johnny Kniga, 2009. Atte Oksanen ja Marko Salonen (toim.): Toiminnallisia loukkuja: hyvinvointi ja eriarvoisuus yhteiskunnassa. Tampere University Press, 2011. Saatavilla internetissä Frank J. Robertz, Atte Oksanen ja Pekka Räsänen: Viktimisierung junger Menschen im Internet: Leitfaden für Pädagogen und Psychologen. Springer, 2016. Keipi Teo, Matti Näsi, Atte Oksanen ja Pekka Räsänen: Online Hate and Harmful Content: Cross-National Perspectives. Routledge, 2016. Saatavilla internetissä Lähteet Aiheesta muuala Tampereen yliopiston portaali ORCID Scopus ResearchGate Google Scholar Suomalaiset sosiaalipsykologit Suomalaiset professorit Tampereen yliopiston professorit Vuonna 1977 syntyneet Elävät henkilöt

1748938

https://fi.wikipedia.org/wiki/Dilek%20G%C3%BCrsoy

Dilek Gürsoy

Dilek Gürsoy (s. 1976 Neuss) on saksalainen sydänkirurgi. Hän oli vuonna 2019 ensimmäinen naiskirurgi, joka asensi keinosydämen. Gürsoy on syntynyt Saksassa kahden turkkilaisen maahanmuuttajan lapsena. Hän on ollut keinosydäntutkimuksen kärjessä yli kymmenen vuoden ajan, etsien vaihtoehtoja harvoin saatavana oleville elintenluovuttajien sydämille ja kiinnittäen erityisesti huomiota naisen anatomiaan, BBC valitsi Gürsoyn vuonna 2022 sadan vaikutusvaltaisen ja innostavan naisen listalle 100 Women. Lähteet Saksalaiset lääkärit Vuonna 1976 syntyneet Elävät henkilöt

1748939

https://fi.wikipedia.org/wiki/Viinij%C3%A4rvi%20%28Ilomantsi%29

Viinijärvi (Ilomantsi)

Viinijärvi on matala metsäjärvi Ilomantsin itäosassa Pohjois-Karjalassa. Sen pinta-ala on 2,2 neliökilometriä. Etäisyys Joensuusta on 72 kilometriä itäkoilliseen. Maantiede Etäisyys Viinijärven eteläisimmästä pisteestä pohjoisimpaan pisteeseen on noin 3,3 kilometriä. Järven eteläosan muodostaa Taipaleenselkä, jota Majaniemi ja Hautaniemi erottavat järven keski- ja pohjoisosasta. Järven kaakkoinen rantaviiva mutkittelee, muut rannat ovat melko suoria. Noin kolme neljäsosaa Viinijärven alasta on vähintään puolitoista metriä ja enintään kuusi metriä syvä. Syvin piste, seitsemän metriä, sijaitsee itärannan Paksuniemen länsipuolella. Viinijärven saariluku on kaksi. Taipaleensaari sijaitsee järven eteläosassa ja Rutnikka keskiosassa. Saarten yhteispinta-ala on 26 aaria. Viinijärven rannat ovat metsä- ja suomaata. Järven luoteispuolella levittäytyy Viinijärvenkangas ja itäpuolella Viinimäenkangas. Asutusta on jonkin verran (Viinimäki, Iljanvaara). Viinijärveen virtaa useita tulouomia ympäröivien suoalueiden halki. Järven luusua sijaitsee Taipaleenselän länsikolkassa, josta alkaa noin kilometrin mittainen Taipaleenjoki. Joki laskee Nuorajärven (144,7 metriä mpy) Retulahteen. Viinijärven vesitilavuus on kuutiometriä. Viinijärvi (04.922.1.074) kuuluu Nuorajärven alueeseen (04.922), joka on kolmannen jakovaiheen vesistö Vuoksen vesistössä (04). Toinen jakovaihe on Mekrijärven-Nuorajärven alue (04.92) ja ensimmäinen jakovaihe on Koitajoen valuma-alue (04.9). Viinijärvi on kolmanneksi laajin Nuorajärven alueen 84:stä vähintään hehtaarin laajuisesta vakavedestä. Laajimmat ovat Nuorajärvi ja Niettaanselkä. Lähteet Ilomantsin järvet Koitajoen valuma-alue

1748940

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suuri%20Tetrij%C3%A4rvi

Suuri Tetrijärvi

Suuri Tetrijärvi on rantaviivaltaan mutkainen järvi Ilomantsissa Pohjois-Karjalassa. Sen pinta-ala on 1,1 neliökilometriä. Etäisyys Joensuusta on 68 kilometriä itään. Järvi sijaitsee ikimuistoisella eränkäyntialueella; tetri tarkoittaa teertä. Maantiede Suuren Tetrijärven ulottuvuus kaakosta luoteeseen on 2,8 kilometriä. Järven keskiosan leveys lännestä itään on noin kilometrin. Järven kaakkoisosan muodostaa yli kilometrin pituinen, kapea Iukonlahti. Lounaisosan muodostaa Aittolahti, joka jakautuu useisiin pienempiin lahtiin. Luoteessa on Saarilahti, jota erottaa pääaltaasta Saarilahdenniemi. Koillisessa sijaitsee Joutenlahti. Noin yhdeksän hehtaaria Suuresta Tetrijärvestä on vähintään kymmenen metriä syvä. Syvänteitä on useita ja syvin alue sijaitsee pääaltaan itäosassa. Suuren Tetrijärven saariluku on viisi. Laajin saari on yli hehtaarin kokoinen, mutkitteleva Lapinsaaret. Saarella on pientaloja. Muut saaret ovat alle aarin laajuisia luotoja. Suuren Tetrijärven luoteispuolella sijaitsee Pieni Tetrijärvi, jonka korkeustaso on sama kuin Suuren Tetrijärven. Idässä Suuri Tetrijärvi rajautuu yli kilometrin pituiseen, kapeaan Hevonharjuun, jonka itäpuolella sijaitsee Iso Kuikkalampi. Suureen Tetrijärveen virtaa etelästä soiden halki Heikurapuro. Kartan perusteella Suuri Tetrijärvi laskee Pienen Tetrijärven kautta Tetrikoskea Huuhtilampeen (146,5 metriä mpy). Virta vie pienten järvien kautta Nuorajärveen. Suuren Tetrijärven vesitilavuus on kuutiometriä. Suuri Tetrijärvi (04.922.1.027) kuuluu Nuorajärven alueeseen (04.922), joka on kolmannen jakovaiheen vesistö Vuoksen vesistössä (04). Toinen jakovaihe on Mekrijärven-Nuorajärven alue (04.92) ja ensimmäinen jakovaihe on Koitajoen valuma-alue (04.9). Suuri Tetrijärvi on kahdeksanneksi laajin Nuorajärven alueen 84:stä vähintään hehtaarin laajuisesta vakavedestä. Laajimmat ovat Nuorajärvi ja Niettaanselkä. Lähteet Ilomantsin järvet Koitajoen valuma-alue

1748947

https://fi.wikipedia.org/wiki/Iso%20Hiislampi

Iso Hiislampi

Iso Hiislampi on metsäjärvi Ilomantsissa Pohjois-Karjalassa. Sen pinta-ala on 93 hehtaaria. Etäisyys Joensuusta on 65 kilometriä itäkoilliseen ja Ilomantsin keskustasta noin viisi kilometriä itään. Maantiede Ison Hiislammen ulottuvuus kaakosta luoteeseen on 2,6 kilometriä. Järven polveilevan rantaviivan pituus on 12 924 metriä. Haarautuvat niemet ja useat saaret tekevät järvestä melko sokkeloisen. Järven eteläisintä osaa yhdistää pääaltaaseen kapea Röhmönsalmi. Noin kolmasosa Isosta Hiislammesta on vähintään kymmenen metriä syvä. Vähintään 20 metriä syvää on vajaa hehtaari, syvänne sijaitsee järven pohjoisosassa. Ison Hiislammen saariluku on kuusi. Laajin saari on järven keskivaiheilla sijaitseva Huosiaissaari/Lammassaari. Sen eteläpuolella sijaitsee noin puolen hehtaarin laajuinen saari. Muut saaret ovat Suomen ympäristökeskuksen SYKEn tietojen mukaan alle aarin laajuisia luotoja. Ison Hiislammen rannat ovat metsämaata ja idässä järvi rajoittuu yli kilometrin pituiseen ja noin sata metriä leveään kannakseen, jonka itäpuolella on Iso Haukilampi (145,5 metriä mpy). Kannasta pitkin kulkee Taitajan taival. Ison Hiislammen vesitilavuus on kuutiometriä. Iso Hiislampi (04.922.1.015) kuuluu Nuorajärven alueeseen (04.922), joka on kolmannen jakovaiheen vesistö Vuoksen vesistössä (04). Toinen jakovaihe on Mekrijärven-Nuorajärven alue (04.92) ja ensimmäinen jakovaihe on Koitajoen valuma-alue (04.9). Suuri Iso Hiislampi on yhdeksänneksi laajin Nuorajärven alueen 84:stä vähintään hehtaarin laajuisesta vakavedestä. Laajimmat ovat Nuorajärvi ja Niettaanselkä. Lähteet Ilomantsin järvet Koitajoen valuma-alue

1748948

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lucile%20Richardot

Lucile Richardot

Lucile Richardot on ranskalainen ooppera- ja konserttilaulaja, joka on äänialaltaan mezzosopraano. Hän on esiintynyt myös alttona. Hän on erikoistunut vanhaan musiikkiin ja oman aikansa ohjelmistoon. Richardot aloitti laulamisen 11-vuotiaana lapsikuorossa Ranskan itäosissa. Hän työskenteli journalistina 27-vuotiaaksi saakka. Richardot valmistui vuonna 2008 Maîtrise de Notre-Dame de Parisista ja vuonna 2011 vanhassa musiikissa Conservatoire à rayonnement régional de Parisista. Hänen opettajiinsa kuuluivat Margreet Honig, Noelle Barker, Paul Esswood, Howard Crook, Jan Van Elsacker, Martin Isepp, François Le Roux, Monique Zanetti ja Jill Feldman. Richardot on esiintynyt muiden muassa Solistes XXI:n, Ensemble Correspondancesin, Pygmalionin ja Le Poème Harmoniquen kanssa. Vuonna 2012 hän perusti oman ensemblensä Tictactuksen kahden luutistiystävänsä kanssa. Richardot oli vuonna 2009 mukana kantaesittämässä Philippe Boesmansin oopperaa Yvonne, princesse de Bourgogne. Se esitettiin Palais Garnierissa (Pariisi) ja Theater an der Wienissä. Vuonna 2012 Richardot esitti Les Arts Florissants'n kanssa kaikki Claudio Monteverdin madrigaalien kirjat Paul Agnewin johdolla. Myöhemmin Agnew kutsui Richardot'n mukaan esittämään Johann Sebastian Bachin Johannes-passiota Liverpoolin kuninkaallisen filharmonisen orkesterin kanssa. Vuoden 2014 lopussa Ensemble InterContemporain kutsui Richardot'n Festival d'Automne à Parisiin esittämään Luigi Nonon teoksen Omaggio a Kurtag. Sittemmin Richardot on muun muassa kiertänyt Euroopassa ja Yhdysvalloissa John Eliot Gardinerin johtaman Monteverdi-kuoron ja -orkesterien kanssa Claudio Monteverdin oopperatrilogian menestyksekkäissä esityksissä. Richardot esiintyi myös Lisean roolissa Antonio Vivaldin oopperassa Arsilda, regina di Ponto Collegium 1704:n kanssa. Richardot äänitti ensimmäisen sooloalbuminsa Perpetual Night Ensemble Correspondancesin kanssa. Vuonna 2018 hänellä oli rooli Goffredona Georg Friedrich Händelin Rinaldossa Bertrand Cuillerin Le Caravansérail -kokoonpanon kanssa. Samana vuonna hän teki ensimmäisen esiintymisensä Aix-en-Provencen festivaalissa Henry Purcellin Dido ja Aeneaksessa. Vuonna 2020 Richardot perusti uuden duon pianisti Anne de Fornelin kanssa. Samana vuonna hän siirtyi Alpha Classics -levymerkille ja myöhemmin Harmonia Mundille. Lähteet Ranskalaiset oopperalaulajat Mezzosopraanot Altot Syntymävuosi puuttuu Elävät henkilöt

1748954

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandreia%20%28Hyfasis%29

Aleksandreia (Hyfasis)

Aleksandreia (, ) oli antiikin aikainen hellenistinen kaupunki Intiassa. Se sijaitsi Indus-joen sivuhaaran Hyfasis-joen (nyk. Beas) varrella. Kaupungin tarkkaa sijaintia ei tunneta, mutta se sijoitetaan lähelle nykyistä Punjabin Amritsaria. Aleksandreia oli yksi Aleksanteri Suuren sotaretkellään perustamista lukuisista Aleksandreia-nimisistä kaupungeista. Se perustettiin heinäkuussa 326 eaa. Aleksanterin valtakunnan itäisimmälle rajalle, josta armeija lopulta kääntyi takaisin. Kaupunkiin asutettiin veteraaneja, joiden alkuperästä ei ole tietoa. Lähteet Aleksanteri Suuren perustamat kaupungit Hellenistiset kaupungit

1748960

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandreia%20%28Indus%29

Aleksandreia (Indus)

Aleksandreia (, myös , , "Aleksandreia Indos-joella") oli antiikin aikainen hellenistinen kaupunki Intiassa nykyisen Pakistanin alueella. Se sijaitsi Indos- (nyk. Indus) ja Akesines (nyk. Chenab) -jokien risteämässä, mutta sen tarkkaa sijaintia ei tunneta. Joskus se on sijoitettu lähelle nykyistä Multania. Aleksandreia oli yksi Aleksanteri Suuren sotaretkellään perustamista lukuisista Aleksandreia-nimisistä kaupungeista. Se perustettiin helmikuussa vuonna 325 eaa. todennäköisesti varhaisemman persialaisen kaupungin paikalle. Aleksanterin kerrotaan toivoneen, että siitä tulisi suuri ja kuuluisa kaupunki. Kaupunkiin asutettiin traakialaisia veteraaneja sekä paikallista väestöä. Kaupungissa oli suuri satama, mikä kertoo, että se oli tarkoitettu merkittäväksi kauppapaikaksi. Lähteet Aleksanteri Suuren perustamat kaupungit Hellenistiset kaupungit Pakistanissa

1748964

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandreia%20%28Kaukasos%29

Aleksandreia (Kaukasos)

Aleksandreia (, , "Aleksandreia Kaukasoksella") oli antiikin aikainen hellenistinen kaupunki Paropamisos-vuorilla eli Intian Kaukasoksella (nyk. Hindukuš) Arianassa nykyisen Afganistanin alueella. Se sijoitetaan lähelle nykyisiä Parvanin maakunnan Bagramia ja Čarikaria. Kaukasoksen Aleksandreia oli yksi Aleksanteri Suuren sotaretkellään perustamista lukuisista Aleksandreia-nimisistä kaupungeista. Se perustettiin maaliskuussa 329 eaa. Kaupunki sijaitsi Baktrian ja Arianan välissä kulkevien Paropamisos-vuorten eteläpuolella. Makedonialaiset kutsuivat vuoristoa erehdyksessä Kaukasokseksi eli Kaukasukseksi. Kaupunkiin asutettiin makedonialaista ja kreikkalaista veteraania ja paikallista asukasta. Myöhemmin Kapisan kuningaskunnan keskuksena tunnettu Kapisan kaupunki oli sama kuin Aleksandreia tai sijaitsi sen lähellä. Lähteet Aleksanteri Suuren perustamat kaupungit Hellenistiset kaupungit Afganistanissa

1748968

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandreia%20%28Opiana%29

Aleksandreia (Opiana)

Aleksandreia (, ) oli antiikin aikainen hellenistinen kaupunki Opianassa nykyisen Afganistanin alueella. Se sijaitsi lähellä nykyistä Ghaznia. Aleksandreia oli yksi Aleksanteri Suuren sotaretkellään perustamista lukuisista Aleksandreia-nimisistä kaupungeista. Se perustettiin vuonna 329 eaa. Lähteet Aleksanteri Suuren perustamat kaupungit Hellenistiset kaupungit Afganistanissa

1748969

https://fi.wikipedia.org/wiki/Anne%20de%20Fornel

Anne de Fornel

Anne de Fornel (s. 1984 Pariisi) on ranskalainen pianisti ja musiikkitieteilijä. Fornel sai vuonna 2006 diplomin Conservatoire à rayonnement régional de Parisista Olivier Gardonin luokalta. Samalla hän sai yksimielisellä ratkaisulla oppilaitoksen ensimmäisen palkinnon korkeimpien kunniamainintojen kera. Seuraavana vuonna hän sai maisterin arvon musiikkitieteessä Pariisin yliopistosta jälleen korkeimmin kunniamaininnoin. Fornel suoritti maisteritutkinnon pianonsoitossa Conservatoire national supérieur de musique et de danse de Lyonissa opettajinaan Florent Boffard ja Svetlana Jeganian. Fornel on toiminut Trio Steuermannin jäsenenä ja Ensemble Mesosticsin taiteellisena johtajana. Vuonna 2020 hän perusti uuden duon laulaja Lucile Richardot'n kanssa. Fornel on monien kansallisten ja kansainvälisten pianokilpailujen laureaatti. Lähteet Ranskalaiset pianistit Ranskalaiset musiikkitieteilijät Vuonna 1984 syntyneet Elävät henkilöt

1748973

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandreia%20%28Oritas%29

Aleksandreia (Oritas)

Aleksandreia (, ) eli Rhambakia () oli antiikin aikainen hellenistinen kaupunki nykyisen Pakistanin alueella. Se sijaitsi Indus-joen länsipuolella nykyisen Balochistanin provinssin alueella, mutta sen tarkkaa paikkaa ei tunneta. Aleksandreia oli yksi Aleksanteri Suuren sotaretkellään perustamista lukuisista Aleksandreia-nimisistä kaupungeista. Paikalla oli aiemmin paikallisen Oreitai-heimon kylä, josta makedonialaiset käyttivät nimeä Rhambakia. Aleksanteri saapui sinne vuonna 325 eaa., antoi kaupungin perustamisen Hefaistionin tehtäväksi ja jatkoi itse sotaretkeään. Kaupunki oli tarkoitettu pysyväksi varuskunnaksi, mutta saattoi jäädä lyhytikäiseksi. Lähteet Aleksanteri Suuren perustamat kaupungit Hellenistiset kaupungit Pakistanissa

1748986

https://fi.wikipedia.org/wiki/Argos%20Orestikon

Argos Orestikon

Argos Orestikon (, ) oli antiikin aikainen kaupunki Makedoniassa Kreikassa. Se sijaitsi nykyisen Orestídan kunnan alueella lähellä nykyistä Árgos Orestikón kaupunkia. Maantiede Argos Orestikonin kaupunki sijaitsi Orestiissa Ylä-Makedoniassa Haliakmon-joen (nyk. Aliákmonas) varrella. Kaupunki sijoitetaan nykyisen Árgos Orestikón kaupungin lähelle paikkaan nimeltä Armenochóri. Aiemmin antiikin aikaisen kaupungin sijainti oli epäselvä. Joidenkin antiikin lähteiden mukaan Makedonian Argos olisi ollut eri paikka kuin Argos Orestikon, joka olisi sijainnut Epeiroksessa, mikä on aiheuttanut sekaannusta. Siksi kaupungin paikka oli pitkään epäselvä. Historia Argos Orestikon oli Orestai-heimon pääkaupunki. Sen perustajana pidettiin kreikkalaisessa mytologiassa Orestesta, joka pakeni Argoksesta äitinsä Klytaimnestran murhan jälkeen. Tästä syystä Makedonian kuninkaat, jotka katsoivat olevansa argoslaista sukua, pitivät Argos Orestikonia alkuperänään. Orestait olivat itsenäisiä siihen saakka kun Filippos II liitti alueen Makedonian valtakuntaan 300-luvulla eaa. Roomalaisella kaudella seudun kaupungit muodostivat orestailaisten koinonin (), jonka keskuksena Argos Orestikon toimi. Kaupungin paikka on ollut asuttuna varhaiselle bysanttilaiselle kaudelle saakka. Nykyinen Árgos Orestikó, entinen Chroúpista, nimettiin uudelleen antiikin aikaisen kaupungin mukaan vuonna 1926. Alueen arkeologiset tutkimukset alkoivat vuonna 1991. Lähteet Antiikin Makedonian kaupungit Macedonian provinssin kaupungit Orestída

1748989

https://fi.wikipedia.org/wiki/Bukefala

Bukefala

Bukefala (, myös , , , ; ) oli antiikin aikainen hellenistinen kaupunki Intiassa nykyisen Pakistanin alueella. Sen tarkkaa sijaintia ei tunneta, mutta se on sijoitettu lähelle nykyistä Jhelumia tai siitä jonkin verran etelään. Bukefala sijaitsi Hydaspes-joen (nyk. Jhelum) varrella. Se oli yksi Aleksanteri Suuren sotaretkellään perustamista kaupungeista. Hän perusti sen vuonna 326 eaa. voitettuaan Poroksen. Aleksanteri nimesi kaupungin hevosensa Bukefaloksen mukaan, ja se rakennettiin paikalle, jossa Aleksanterin armeija oli ylittänyt joen ennen Hydaspesjoen taistelua, jossa Bukefalos kuoli vanhuuteen tai sotaretken rasituksiin; tai suoraan paikalle, jossa hevonen kuoli. Lähellä mutta joen toisella puolella sijaitsi Aleksanterin myös perustama Nikaian kaupunki. Niihin kumpaankin asutettiin makedonialaisia, kreikkalaisia ja iranilaisia veteraaneja sekä paikallista väestöä. Kaupungeilla oli suuret satamat, joten ne on ollut tarkoitettu merkittäviksi kauppapaikoiksi. Paikalla rakennettiin myös Aleksanterin laivasto, jota Nearkhos myöhemmin komensi; seudulla oli nimittäin paljon laivanrakennukseen sopivaa puuta. Bukefala oli yksi paikoista, joille Klaudios Ptolemaios on kirjannut astronomisia havaintoja: hän sanoo sen pisimmän päivän olleen pituudeltaan 14,5 tuntia, ja sen olleen ajallisesti 4⅓ tuntia edellä Egyptin Aleksandriaa. Kaupunki säilyi olemassa ainakin ensimmäiselle vuosisadalle jaa. saakka, sillä se esiintyy Tabula Peutingerianassa nimellä "Alexandria Bucefalos". Lähteet Aleksanteri Suuren perustamat kaupungit Hellenistiset kaupungit Pakistanissa

1748991

https://fi.wikipedia.org/wiki/Margreet%20Honig

Margreet Honig

Margreet Honig (s. 1938) on alankomaalainen laulupedagogi, joka oli itse alun perin sopraanolaulaja. Honig opiskeli Amsterdamin konservatoriossa Annie Hermesin ja Corry Bijsterin johdolla. Sitten hän sai opetusta Evelyn Learilta Yhdysvalloissa ja Pierre Bernacilta Pariisissa. Bernacin johdolla Honig päätti omistautua ranskalaiseen ohjelmistoon. Hän piti resitaaleja pianisti Rudolf Jansenin kanssa ja esiintyi monien orkesterien ja muiden kokoonpanojen kanssa. Hän myös äänitti Kenneth Montgomeryn johtaman alankomaalaisen Radio Kamer Orkesterin kanssa. Honigia kuultiin usein Alankomaiden radiossa. Honig on myöhemmällä urallaan keskittynyt työhönsä musiikkipedagogiikassa. Hän on opettanut Rotterdamin sekä Amsterdamin konservatorioissa ja ollut vierailevana luennoitsijana Conservatoire national supérieur de musique et de danse de Lyonissa. Honig on pitänyt mestarikursseja muun muassa Zürichin, Baselin ja Luzernin konservatorioissa sekä Lontoon Royal Academy of Musicissa ja Philadelphian Curtis Institute of Musicissa. Honig on saavuttanut kansainvälistä tunnustusta monien menestyneiden laulajien valmentajana. Hänen oppilaidensa joukossa on ollut Magdalena Kožená. Stefan Haupt ohjasi, tuotti ja käsikirjoitti Margreet Honigia koskevan elokuvan Margreet Honig - Der freie Ton, jonka ensi-ilta pidettiin tammikuussa 2023. Lähteet Alankomaalaiset laulajat Sopraanot Musiikkipedagogit Vuonna 1938 syntyneet Elävät henkilöt

1749005

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nikaia%20%28Intia%29

Nikaia (Intia)

Nikaia (, myös ; ) oli antiikin aikainen hellenistinen kaupunki Intiassa nykyisen Pakistanin alueella. Sen tarkkaa sijaintia ei tunneta, mutta se on sijoitettu lähelle nykyistä Jhelumia tai siitä jonkin verran etelään. Nikaia sijaitsi Hydaspes-joen (nyk. Jhelum) varrella. Se oli yksi Aleksanteri Suuren sotaretkellään perustamista kaupungeista. Hän perusti sen vuonna 326 eaa. voitettuaan Hydaspesjoen taistelussa Poroksen, joka hallitsi maita Hydaspes- ja Akesines (nyk. Chenab) -jokien välillä. Kaupungin nimi viittaa voittoon (). Lähellä mutta joen toisella puolella sijaitsi Aleksanterin myös perustama Bukefalan kaupunki. Niihin kumpaankin asutettiin makedonialaisia, kreikkalaisia ja iranilaisia veteraaneja sekä paikallista väestöä. Kaupungeilla oli suuret satamat, joten ne on ollut tarkoitettu merkittäviksi kauppapaikoiksi. Paikalla rakennettiin myös Aleksanterin laivasto, jota Nearkhos myöhemmin komensi; seudulla oli nimittäin paljon laivanrakennukseen sopivaa puuta. Lähteet Aleksanteri Suuren perustamat kaupungit Hellenistiset kaupungit Pakistanissa

1749012

https://fi.wikipedia.org/wiki/Beatrix%20Posp%C3%AD%C5%A1ilov%C3%A1%20%C4%8Celkov%C3%A1

Beatrix Pospíšilová Čelková

Beatrix Pospíšilová Čelková (s. Bozena Pospíšilová, myös Trixi) (16. heinäkuuta 1925 Bratislava, Tšekkoslovakia - 2. kesäkuuta 1997 Trenčín, Slovakia) oli slovakialainen antifasistinen vastarintataistelija ja teollisuusvakooja. Hänen luovuttamansa tiedot auttoivat liittoutuneita tuhoamaan Natsi-Saksan suurimman öljynjalostamon Bratislavassa vuonna 1944. Elämä Čelková syntyi vuonna 1925 Tšekkoslovakiaan kuuluneessa Bratislavassa slovakkiäidin ja määriläisisän perheeseen. Slovakian tasavallan itsenäistymisen jälkeen hänen vahempansa erosivat ja hän muutti isänsä kanssa Natsi-Saksan miehittämään Prahaan. Prahassa hän tutustui natsien vastaisen vastarintaliikkeeseen, jossa hänen tätinsä oli merkittävä toimija. Hän työskenteli Miloš Havelin omistamassa Lucernafilm-elokuvayhtiössä. Sen kautta hän tutustui useisiin saksalaisiin upseereihin, joilta saamansa tiedot hän välitti vastarintaliikkeelle. Čelková joutui pakenemaan takaisin Slovakiaan Gestapon pidätettyä hänet väliaikaisesti. Teollisuusvakoojana Slovakiassa Slovakiaan saavuttuaan Čelková liittyi maanalaiseen Justícia-vastarintaryhmään ja muutti Bratislavaan. Hän sai työpaikan Euroopan suurimman öljynjalostamon Apollo-tehtaan talousosastolta. Siellä työskennellessään hän välitti teknisiä tietoja liittoutuneille, jotka auttoivat tulevan ilmahyökkäyksen suunnittelussa. Lopulta 16. kesäkuuta 1944 Yhdysvaltojen ilmavoimien suorittama pommitus tuhosi suurimman osan tehtaasta ja surmasi 176 ihmistä. Tämän myötä Slovakia julisti virallisesti sodan Yhdysvaltoja vastaan. Sodan päätyttyä Čelková välttyi kommunistihallinnon järjestämässä poliittisessa oikeudenkäynnissä vankeusrangaistukselta pitkälle edenneen raskautensa ansiosta. Yksistyiselämä Čelková tapasi tulevan aviomiehensä Vojtech Čelkon Tatranská Poliankan kylässä Keski-Slovakiassa, jossa tämä toimi Slovakian vastarintaliikkeessä. He menivät naimisiin sodan päättymisen jälkeen ja saivat yhdessä 3 poikaa. Čelková perheineen muutti myöhemmin Trenčíniin, jossa hän työskenteli syöpäsairaanhoitajana. Čelková kuoli 71-vuoden iässä vuonna 1997. Lähteet Vuonna 1925 syntyneet Vuonna 1997 kuolleet Vakoojat

1749013

https://fi.wikipedia.org/wiki/Esmee%20Hawkey

Esmee Hawkey

Esmee Hawkey (s. 14. tammikuuta 1993 Chislehurst, Yhdistynyt kuningaskunta) on brittiläinen autourheilija. Hawkey aloitti kartingissa kilpailemisen yhdeksänvuotiaana. Hän siirtyi kilpa-autoihin 15-vuotiaana, kun hän aloitti Ginetta Junior Championship -sarjassa. Kaudesta 2014 hän ajoi vain osan karting- ja koulukiireiden vuoksi, mutta kaudella 2015 hän ajoi täyden sarjan. Hän ei sijoittunut yhdessäkään kilpailussa kymmenen parhaan joukkoon. Kausiksi 2016-2017 hän siirtyi UK GT Cup -sarjan GT4-luokkaan, jossa hän sijoittui toiseksi heti tulokaskaudellaan 2016. Kaudella 2018 hän aloitti Porsche Carrera Cup Great Britain -sarjan Pro Am -luokassa. Hän ajoi kauden aikana useampia paalupaikkoja ja luokkavoittoja. Kaudella 2019 Hawkey kilpaili uudessa W Series -sarjassa. Hänen paras kilpailusijoituksensa kaudella oli yhdeksäs, ja hän sijoittui sarjan loppupisteissä viidenneksitoista. W Seriesin ohella hän jatkoi Carrera Cupissa, jossa hän sijoittui Pro Am -luokan kolmanneksi. Kaudella 2020 hän voitti Pro Am -luokan mestaruuden ja siirtyi seuraavaksi kaudeksi DTM-sarjaan. Tulokaskaudellaan 2021 T3 Motorsportilla ajanut Hawkey keräsi kaksi pistettä ja sijoittui sarjassa 20:nneksi. Hän teki seuraavaksi kaudeksi jatkosopimuksen T3:n kanssa, mutta tiimin rahoitus loppui kesken jo kahden ensimmäisen kilpailuviikonlopun jälkeen. Kaudeksi 2023 Hawkey siirtyi British GT Championship -sarjan GT4-luokkaan. Kilpailutuloksia W Series DTM Lähteet Aiheesta muualla Brittiläiset autourheilijat W Series -kuljettajat DTM-kuljettajat Vuonna 1998 syntyneet Elävät henkilöt

1749018

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nana%20Darkoa%20Sekyiamah

Nana Darkoa Sekyiamah

Nana Darkoa Sekyiamah on ghanalainen kirjailija ja bloggari, joka on käsitellyt seksuaalisuutta useissa eri medioissa. Vuonna 2021 hän julkaisi teoksen The Sex Lives of African Women, jota varten hän keräsi eri naisten kertomuksia viiden vuoden ajan. Kirjassa hän kertoo myös oman seksisuhteiden historiansa. Sen ilmestyessä hän oli 44-vuotias. Hän on pitänyt blogia Adventures from the Bedrooms of African Women yhdessä Malaka Grantin kanssa vuodesta 2009. BBC valitsi Sekyiamahin vuonna 2022 sadan vaikutusvaltaisen ja innostavan naisen listalle 100 Women. Lähteet Ghanalaiset henkilöt 1970-luvulla syntyneet Elävät henkilöt

1749019

https://fi.wikipedia.org/wiki/Noelle%20Barker

Noelle Barker

Noël Camilla "Noelle" Berners Barker OBE (28. joulukuuta 1928 Aberdeen - 15. toukokuuta 2013 Lontoo) oli brittiläinen ooppera-, oratorio- ja resitaalilaulaja, joka oli äänialaltaan sopraano. Hän keskittyi varsinkin aikansa musiikkiin. Barker suunnitteli alun perin suuntautumista tieteiden pariin ja valmistui Aberdeenin yliopistosta. Hän sai musiikissa opetusta Imogen Holstilta, Münchenissä Hans Hotterilta ja Lontoossa Vera Rózsalta. Hän opiskeli myös Amsterdamin konservatoriossa. Barker oli sopraanosolistina Havergal Brianin ensimmäisen sinfonian (Gothic) kantaesityksessä Westminsterissä vuonna 1961. Hän osallistui Harrison Birtwistlen teoksen Ring a Dumb Carillon radioensiesitykseen. Barker lauloi myös Benjamin Brittenin English Opera Groupissa. Hän esitti resitaalipartnerinsa Robert Sherlaw Johnsonin teoksia, joihin kuului Liturgia Redemptionis Nostrae sopraanolle ja yhdeksälle soittimelle. Muita säveltäjiä, joiden teoksia kuului Barkerin ohjelmistoon, olivat muiden muassa Michael Tippett, Arnold Schönberg, Francis Routh, Egon Wellesz, Arnold Cooke, Nikos Skalkottas, Pierre Boulez, Olivier Messiaen, John Joubert, Kurt Weill ja Charles Ives. Barker teki yhteistyötä muiden muassa London Sinfoniettan ja Nash Ensemblen kanssa. Hän tulkitsi myös vanhempaa musiikkia muiden muassa sellaisilta säveltäjiltä kuin Henry Purcellilta, Johann Sebastian Bachilta, Claudio Monteverdiltä, Wolfgang Amadeus Mozartilta, Anton Brucknerilta ja Gabriel Faurélta. Barker toimi vuosina 1976-1988 Guildhall School of Music and Draman laulun laitoksen päällikkönä ja johti ajoittain Guildhall New Music Ensembleä. Hän oli vuodesta 1961 naimisissa Christopher Peaken kanssa ja sai kolme lasta. Barkerille myönnettiin vuonna 1985 Brittiläisen imperiumin ritarikunnan upseerin arvo. Lähteet Brittiläiset oopperalaulajat Sopraanot Vuonna 1928 syntyneet Vuonna 2013 kuolleet

1749020

https://fi.wikipedia.org/wiki/Geetanjali%20Shree

Geetanjali Shree

Geetanjali Shree (; s. 1957 Mainpuri) on intialainen kirjailija, joka on julkaissut kolme romaania ja useita novellikokoelmia. Hän sai kansainvälisen Booker-palkinnon vuonna 2022 teoksesta Tomb of sand (hindiksi Reta-samādhi). Shree kävi koulunsa englanniksi, mutta puhui perheensä kanssa hindiä, ja aloitti kirjoittamisen myös hindiksi. Tomb of Sand on ensimmäinen intialainen teos, jolle on myönnetty Booker-palkinto. Shree väitteli tohtoriksi vuonna 1984 Vadodarassa toimivan Maharaja Sayajirao Universityn historian osastolta. BBC valitsi Shreen vuonna 2022 sadan vaikutusvaltaisen ja innostavan naisen listalle 100 Women. Lähteet Intialaiset kirjailijat Vuonna 1957 syntyneet Elävät henkilöt

1749021

https://fi.wikipedia.org/wiki/Annie%20Hermes

Annie Hermes

Annie Hermes (1906 Haarlem - 1995) oli alankomaalainen oratorio- ja konserttilaulaja, joka oli äänialaltaan altto. Hermes opiskeli laulua Amsterdamin konservatoriossa. Hän saavutti suosiota pian debyyttinsä tehtyään. Hermes kuului Felix de Nobelin perustamaan Nederlands Kamerkooriin. Hän rajoitti ohjelmistonsa konserttiesityksiin ja oratorioon. Hermesin opettamien laulajien joukossa oli Margreet Honig. Lähteet Alankomaalaiset laulajat Altot Vuonna 1906 syntyneet Vuonna 1995 kuolleet

1749022

https://fi.wikipedia.org/wiki/Svetlana%20Navasardjan

Svetlana Navasardjan

Svetlana Hovhannesi Navasardjan (; s. 29. lokakuuta 1946 Alaverdi tai Jerevan) on armenialainen pianisti. Navasardjan opiskeli pianonsoittoa Moskovan konservatoriossa Jakov Zakin ja Vatše Umr-Šatin johdolla Heinrich Neuhausin perinteiden mukaisesti. Hän oli esiintynyt jo lapsena, mutta sai laajempaa tunnustusta 19-vuotiaana voittaessaan Kansainvälisen Robert Schumann -pianokilpailun vuonna 1966. Tästä käynnistyi hänen kansainvälinen uransa pianosolistina. Navasardjan palkittiin myös Kansainvälisessä Johann Sebastian Bach -kilpailussa (1968) ja Kuningatar Elisabetin musiikkikilpailussa (viides sija, 1972). Vuonna 1977 hän sai toisen palkinnon ensimmäisessä Sydneyn kansainvälisessä pianokilpailussa, jonka voitti Irina Plotnikova. Navasardjan on kiertänyt pianistina kymmenissä maissa. Hän on esiintynyt monissa merkittävissä festivaaleissa ja suurissa konserttisaleissa eri puolilla maailmaa. Kapellimestareita, joiden kanssa Navasardjan on työskennellyt, ovat olleet muiden muassa Vladimir Spivakov, Jevgeni Svetlanov, Vasili Sinaiski, Valeri Gergijev, Karl Etti ja Ruben Aharonian. Navasardjanin laajaan ohjelmistoon on kuulunut teoksia muiden muassa Johann Sebastian Bachilta, Wolfgang Amadeus Mozartilta, Robert Schumannilta, Frédéric Chopinilta, Johannes Brahmsilta, Claude Debussylta, Igor Stravinskilta, Béla Bartókilta ja Sergei Rahmaninovilta. Hänen konsertto-ohjelmistoonsa kuuluu kymmenittäin teoksia. Navasardjan on palkittu muun muassa Neuvostoliiton kunniamerkillä (1981), Armenian kansantaiteilijan arvonimellä (1984) ja Armenian valtionpalkinnolla (1988). Hän on toiminut professorina Jerevanin Komitas-valtionkonservatoriossa. Lähteet Armenialaiset pianistit Vuonna 1946 syntyneet Elävät henkilöt

1749025

https://fi.wikipedia.org/wiki/Michelle%20Su%C3%A1rez%20B%C3%A9rtora

Michelle Suárez Bértora

Michelle Suárez Bértora (21. helmikuuta 1984 - 22. huhtikuuta 2022) oli uruguaylainen poliitikko, juristi ja aktivisti. Suárez Bértora kertoi haastattelussa tunnistaneensa transsukupuolisuutensa 15-vuotiaana. Hänen mukaansa hänen vanhempansa pysyivät aina hänen tukenaan. Suárez Bértora aloitti vuonna 2009 äitinsä kuoleman jälkeen toiminnan aktivistina sukupuolivähemmistöjen asioiden puolesta. Suárez Bertora oli aktivistina mukana laatimassa lakiesitystä, joka meni läpi ja johti samaa sukupuolta olevien avioliittojen lailliseen tunnustamiseen Uruguayssa vuonna 2013. Suárez Bertorasta tuli lokakuussa 2017 ensimmäinen transsukupuolinen Uruguayn senaatin jäsen. Hän edusti Uruguayn kommunistista puoluetta. Suárez Bertora oli valmistunut Tasavallan yliopistosta ja oli myös maansa ensimmäinen transsukupuolinen juristi. Suárez Bértora joutui eroamaan senaatista tultuaan syytetyksi lakiasiakirjojen väärentämisestä. Hänet tuomittiin vuonna 2019 kahden vuoden kotiarestiin ja kahden vuoden koeaikaan. Häneltä myös kiellettiin toimiminen julkisissa viroissa, eikä hänellä olisi enää ollut oikeutta toimia juristina ennen vuotta 2023. Suárez Bértora kuitenkin kuoli huhtikuussa 2022 oltuaan uruguaylaisten mediatietojen mukaan sairaalassa sydämeen liittyneiden terveysongelmien johdosta. Lähteet Uruguaylaiset poliitikot Aktivistit Juristit Vuonna 1984 syntyneet Vuonna 2022 kuolleet

1749028

https://fi.wikipedia.org/wiki/Finnmarken

Finnmarken

Finnmarken on norjalainen vuonna 1899 perustettu sanomalehti, jonka kotikunta on Vesisaari. Lehti ilmestyy neljästi viikossa ja kuuluu Amedia-konserniin. Lähteet Aiheesta muualla Lehden verkkosivut Norjalaiset sanomalehdet Vesisaari

1749030

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruth%20Reese

Ruth Reese

Ruth Reese (28. helmikuuta 1921 Alabama, Yhdysvallat - 20. tammikuuta 1990 Oslo, Norja) oli alun perin yhdysvaltalainen, vuonna 1960 Norjaan muuttanut afroamerikkalainen laulaja. Hän levitti uudessa kotimaassaan tietoisuutta Yhdysvaltojen kansalaisoikeusliikkeestä ja afroamerikkalaisesta kulttuurista muun muassa vuonna 1972 julkaisemallaan kirjalla Lang svart vei. Elämä ja ura Reese syntyi Alabamassa ja muutti lapsena Chicagoon, jossa hän lauloi kirkkokuorossa. Vanhemmilla ei ollut varaa maksaa Reesen jatko-opintoja, mutta käymällä opiskelun ohella töissä Reese suoritti musikaalisen tutkinnon Northwestern-yliopistossa. Tämän jälkeen hän muutti New Yorkiin ja harjoitteli laulamista, kunnes esiintyi ensimmäistä kertaa konsertissa vuonna 1952 ja muutti Englantiiin. Reese alkoi tehdä konserttikiertueita Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Norjassa hän esiintyi ensimmäistä kertaa vuonna 1956. Neljä vuotta myöhemmin hän muutti Osloon ja meni 1962 naimisiin kirjakauppias Paul Sheteligin kanssa. Oslossa Reese työskenteli laulunopettajana. Lähteet Aiheesta muualla Afroamerikkalaiset Norjalaiset laulajat Yhdysvaltalaiset laulajat Yhdysvaltalaiset ihmisoikeusaktivistit Vuonna 1921 syntyneet Vuonna 1990 kuolleet

1749035

https://fi.wikipedia.org/wiki/Velia%20Vidal

Velia Vidal

Velia Vidal Romero (s. 1982, Bahia Solano) on kolumbialainen kirjailija, joka on julkaissut Chocón alueen afrikkalaistaustaisen väestön perinteisiä kertomuksia. Vidal järjestää myös Chocón kirjallisuusfestivaalia. BBC valitsi Vidalin vuonna 2022 sadan vaikutusvaltaisen ja innostavan naisen listalle 100 Women. Lähteet Kolumbialaiset kirjailijat Vuonna 1982 syntyneet Elävät henkilöt

1749037

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pahan%20kasvot

Pahan kasvot

Pahan kasvot (The Naked Face) on Bryan Forbesin käsikirjoittajama ja ohjaama yhdysvaltalainen jännityselokuva vuodelta 1984. Viihdekirjailija Sidney Sheldonin esikoisromaaniin perustuvassa tarinassa Roger Moore näyttelee chicagolaista psykiatria, joka joutuu poliisien (Elliott Gould ja Rod Steiger) epäillyksi, kun hänen biseksuaalinen potilaansa ja vastaanottoapulaisensa murhataan. Pian hänen omakin henkensä on vaarassa. Rooleissa Vastaanotto Chicago Tribunen aikalaisarvostelija piti ensi-iltaan tullutta elokuvaa miltei häpeällisenä niin nimekkäiden tekijöidensä kuin kuvauspaikkana toimineen Chicagon maineen kannalta. Hänestä tarina ja dialogi ovat kammottavan huonoja ja useimpien tekijöiden mukanaolo tuntuu olevan lähinnä rahan motivoimaa. Valopilkkuna hän mainitsee Art Carneyn sivuosan yksityisetsivänä filmin puolivälissä. Elokuvan televisioesityksen 1991 alla Helsingin Sanomien Mikael Fränti luonnehti elokuvaa välttäväksi tusinatrilleriksi, jonka perustelemattomien käänteiden hän arveli juontuvan sekä Sidney Sheldonin "roskaromaanista" että käsikirjoittaja-ohjaaja Forbesin vähäisestä paneutumisesta. Vain Anne Archer sai Fräntiltä kehuja, kun taas Roger Mooren roolityötä hän piti ulkokohtaisena, Elliott Gouldin virnuiluna ja Rod Steigerin ylinäyteltynä. Video-oppaassa vuodelta 1994 Pahan kasvot on virheellisesti nimetty "Pelon kasvoiksi". Roope Lehtinen kuvailee sitä hitaaksi ja ylipitkäksi trilleriksi, jonka juonenkehittely kadottaa otteensa loppua kohti. Hän kehuu näyttelijöiden suorituksia ja antaa elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota "keskinkertainen". Lähteet Vuoden 1984 yhdysvaltalaiset elokuvat Romaaneihin perustuvat elokuvat Yhdysvaltalaiset jännityselokuvat

1749043

https://fi.wikipedia.org/wiki/Perhosorvokki

Perhosorvokki

Perhosorvokki (Viola sororia) on orvokkien sukuun kuuluva laji. Se kestää hyvin kylmyyttä ja jonkin verran myös kuivuutta. Se kasvaa noin 10-15 cm korkeksi. Kukinta-aika on toukokuusta kesäkuulle ja kukkien väri on vaihteleva eri yksilöiden välillä. Sopiva istutusväli on 20-25 cm. Sopiva kasvupaikka on aurinkoinen tai puolivarjoinen ja sopiva kasvualusta on hiekkapitoinen ja hyvästi vettä läpäisevä maa. Perhosorvokin kasvutapa on maata peittävä ja se sopii maanpeittokasviksi. Perhosorvokki on monivuotinen kasvi. Kukkien värejä ovat valkoinen, sininen ja violetti. Kukkien muoto on perhosmainen ja lehdet ovat sydämenmuotoisia ja kiiltäviä. Lähteet Orvokit

1749044

https://fi.wikipedia.org/wiki/USKOT-foorumi

USKOT-foorumi

USKOT-foorumi on suomalainen uskontojen yhteistyöjärjestö, jonka tavoitteena on vaalia yhteiskuntarauhaa edistämällä uskontojen vuoropuhelua, yhteistyötä ja keskinäistä kunnioitusta. Foorumi tekee viranomaisyhteistyötä, toimii asiantuntijajärjestönä ja vaikuttaa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Foorumin jäseninä voi toimia ainoastaan vakiintuneita uskonnollisten yhteisöjen kattojärjestöjä. Järjestö perustettiin vuonna 2011, jolloin sen perustamisesta vastasivat juutalaiset, kristilliset ja islaminuskoiset järjestöt. USKOT-foorumin historian katsotaan alkaneen vuonna 2001 presidentti Tarja Halosen kutsuttua juutalaisten, kristittyjen ja muslimien edustajia keskustelemaan keskenään syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen. Tapaamisen jälkeen keskustelut jatkuivat vuosittaisina, vaikka järjestö rekisteröitiin virallisesti kymmenen vuotta myöhemmin. Foorumin perustajajäsenyhteisöt olivat Suomen Juutalaisten Seurakuntien Keskusneuvosto, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Suomen Ekumeeninen Neuvosto, Suomen Islam-seurakunta ja Suomen islamilainen neuvosto. USKOT-foorumi liittyi vuonna 2013 jäseneksi maailmanlaajuiseen Religions for Peace -verkostoon. USKOT-foorumi on tehnyt yhteistyötä Suomen viranomaisten ja ministeriöiden kanssa, esimerkiksi Suomen ulkoministeriön kanssa. Rikosuhripäivystyksen kanssa Foorumi julkaisi ensimmäisen laajan, useita vähemmistöryhmiä kattavan, uhrien kokemuksiin perustuvan viharikosraportin vuonna 2019. Koronaviruspandemian aikana Foorumi kannusti ottamaan rokotteen. Jäsenyhteisöt Vuonna 2023 USKOT-foorumiin kuuluivat seuraavat jäsenyhteisöt: Suomen Juutalaisten Seurakuntien Keskusneuvosto Suomen evankelis-luterilainen kirkko Suomen Ekumeeninen Neuvosto (SEN) Suomen Islam-seurakunta Suomen islamilainen neuvosto (SINE) Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko Suomessa Suomen Buddhalainen Unioni (SBU). Suomen Hindufoorumi (tarkkailijajäsen vuoteen 2024) Puheenjohtajat Jan Edström 2011-2012 Yaron Nadbornik 2013-2014 Atik Ali 2015-2016 Kaarlo Kalliala 2017-2019 Yaron Nadbornik 2019-2021 Pia Jardi 2021-2023 Heikki Huttunen 2023- Lähteet Aiheesta muualla Suomalaiset uskonnolliset järjestöt

1749046

https://fi.wikipedia.org/wiki/Venla%20Saalo

Venla Saalo

Venla Saalo (s. 1988) on Helsingissä asuva kirjailija. Saalo on opiskellut kirjoittamista Oriveden Opistossa ja sosiologiaa Helsingin yliopistossa. Saalon esikoisteos Kirkkaalla liekillä julkaistiin vuonna 2012, ja se oli Finlandia Junior -ehdokkaana. Teokset Lähteet Suomalaiset kirjailijat Vuonna 1988 syntyneet Elävät henkilöt

1749047

https://fi.wikipedia.org/wiki/Elizabeth%20Jane%20Howard

Elizabeth Jane Howard

Elizabeth Jane Howard (26. maaliskuuta 1923 - 2. tammikuuta 2014) oli englantilainen kirjailija ja julkisuuden henkilö. Hänen tunnetuin teoksensa on osin omaelämäkerrallinen romaanisarja The Cazalet Chronicle (1990-2013). Howard kirjoitti myös käsikirjoituksia elokuviin ja televisioon, kuten TV-sarjaan Kahden kerroksen väkeä. Elämäkerta Elizabeth Jane Howard syntyi maaliskuussa 1923. Perhe oli varakas ja Howard asui lapsuutensa Notting Hillissä. Kesälomillaan hän vieraili usein isovanhempiensa luona Sussexissa. Perheellä oli lukuisia palvelijoita, ja ajalle tyypillisesti Howard sai kotiopetusta kun taas hänen veljensä kävivät koulussa. Muodollisen koulutuksen puute harmitti myöhemmin Howardia. Lisäksi hän epäili äitinsä inhonneen häntä ja kävi asian vuoksi pitkään psykoterapiassa. Howard työskenteli näyttelijänä Devonissa ja Stratford-upon-Avonissa. Toisen maailmansodan vuosina hän työskenteli BBC:lle kuuluttajana ja sodan jälkeen toimittajana. Esikoisromaani The Beautiful Visit ilmestyi 1950 ja voitti John Llewellyn Rhys -palkinnon. Seuraavana vuonna ilmestyi Robert Aickmanin kanssa kirjoitettu kauhunovellikokoelma We Are for the Dark. Kaikkiaan Howardin kirjailijanura kesti yli 60 vuotta. Hän ei kuitenkaan nauttinut kirjoittamisesta vaan piti sitä raskaana ja ahdistavana työnä. Howard oli naimisissa kolmesti. Ensimmäinen liitto oli laivastoupseeri Peter Scottin kanssa 1940-luvun alussa. Howard sai liitosta ainoan lapsensa Nicolan ollessaan 19-vuotias. Avioeronsa jälkeen hän seurusteli Laurie Leen ja Cecil Day-Lewisin kanssa. Howard pysyi Leen ja Day-Lewisin kanssa hyvissä väleissä, ja kumpikin pyysi myöhemmin Howardia lapsensa kummiksi. Howard meni uudestaan naimisiin 1959, mutta liitto oli onneton ja päättyi viisi vuotta myöhemmin. Vuonna 1962 Howard alkoi seurustella kirjailijakollega Kingsley Amisin kanssa. Sekä Howard että Amis ottivat eron silloisista puolisoistaan ja avioituivat 1965. Värikäs suhde sai paljon julkisuutta ja kesti vuoteen 1980 saakka. Vuonna 1990 Howard muutti Lontoosta ja asettui Suffolkiin, missä hän eli rauhallista elämää. Seuraavina vuosina hän saavutti suurimman menestyksensä romaanisarjallaan The Cazalet Chronicle, jonka kaksi ensimmäistä romaania BBC sovitti suosituksi TV-sarjaksi (2001). Loputkin romaanit oli tarkoitus sovittaa TV-sarjaksi, mutta suunniteltu jatkosarja peruuntui. Vuonna 2000 Howard sai Brittiläisen imperiumin ritarikunnan komentajan arvonimen (CBE). Kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi omaelämäkerta Slipstream. Howard kuoli tammikuussa 2014. Hänellä oli 4 lapsenlasta ja 11 lapsenlapsenlasta. Tuotanto Howard kirjoitti romaaneja, novelleja ja lehtijuttuja sekä käsikirjoituksia televisioon ja elokuviin. Hänen tunnetuimpia käsikirjoituksiaan ovat televisiosarjaan Kahden kerroksen väkeä tehdyt käsikirjoitukset. Kaksi Howardin romaania on sovitettu elokuviksi: Getting It Right eli Matkalla miehuuteen (kirja 1982, elokuva 1989) ja Falling eli Raadollinen rakkaus (kirja 1999, elokuva 2005). Howard julkaisi myös Fay Maschlerin kanssa kirjoitetun keittokirjan ja toimitti antologiat The Lover's Companion (1978) ja Green Shades (1991). Howardin tunnetuin teossarja Cazalet Chronicles käsittää viisi romaania: The Light Years (1990), Marking Time (1991), Confusion (1993), Casting Off (1995) ja All Change (2013). Puolittain omaelämäkerrallinen sarja sijoittuu vuosien 1937-1947 Englantiin ja kuvaa yläluokan elämää Lontoossa ja maaseutuhuviloissa. Enin osa Howardin tuotannosta on realistista proosaa, mutta hän julkaisi myös joitakin kauhu- ja fantasianovelleja. Häneltä on suomennettu kaksi kummitusjuttua mutta ei romaaneja. Howardin teokset saivat kiitosta ulkopuolisuutta kokeneiden hahmojen tarkkanäköisistä henkilökuvista sekä perhesuhteiden ja -salaisuuksien hienovaraisesta kuvauksesta. Toisaalta jotkut kriitikot vähättelivät hänen tekstejään ja kuvailivat niitä naisten romaaneiksi, eikä Howardia esimerkiksi esitelty Margaret Drabblen The Oxford Companion to English Literaturessa (1985) lainkaan. Howard vastasi kritiikkiin toteamalla kirjoittavansa "naisille ja valistuneille miehille". Myöhäiskauden teoksiaan hän piti varhaistuotantoaan onnistuneempana. Tuotanto Romaanit The Long View (1956) The Sea Change (1959) After Julius (1965) Something in Disguise (1969) Girl Out (1972) Getting It Right (1982) The Light Years (1990) Marking Time (1991) Confusion (1993) Casting Off (1995) Falling (1999) Love All (2008) All Change (2013) Novellikokoelmat We Are for the Dark. Six Ghost Stories (Robert Aickmanin kanssa, 1951) Mr. Wrong (1975) Muut The Lover's Companion (antologia, 1978) On Food (keittokirja, Fay Maschlerin kanssa, 1987) Green Shades. An Anthology of Plants, Gardens and Gardeners (antologia, 1991) Slipstream (omaelämäkerta, 2002) Suomennetut teokset "Kolme mailia ylempänä" (Three Miles Up, 1951). Antologiassa "Väärä mies" (Mr. Wrong, 1975). Antologiassa Lähteet Englantilaiset kirjailijat Vuonna 1923 syntyneet Vuonna 2014 kuolleet

1749050

https://fi.wikipedia.org/wiki/Robert%20F.%20Kennedy%20Jr.

Robert F. Kennedy Jr.

Robert Francis Kennedy Jr. (s. 17. tammikuuta 1954) on yhdysvaltalainen ympäristöasianajaja, kirjailija ja salaliittoteoreetikko sekä tunnettu rokotteiden vastustaja. Kennedy on Yhdysvaltain senaattorin Robert F. Kennedyn poika ja presidentin John F. Kennedyn veljenpoika. Hän oli mukana perustamassa voittoa tavoittelematonta ympäristöryhmää Waterkeeper Alliancea vuonna 1999 ja on toiminut sen hallituksen puheenjohtajana. Kennedy on isännöinyt kansallisesti syndikoitua radio-ohjelmaa Ring of Fire ja kirjoittanut tai toimittanut kymmenen kirjaa, joista kaksi New York Timesin bestsellereitä. Kennedy ilmoitti huhtikuussa 2023 pyrkivänsä demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaaksi vuoden 2024 Yhdysvaltain presidentinvaaleissa. Lähteet Yhdysvaltalaiset ympäristöaktivistit Yhdysvaltalaiset oikeustieteilijät Yhdysvaltalaiset tietokirjailijat Yhdysvaltalaiset bloginpitäjät Kennedy-suku Vuonna 1954 syntyneet Elävät henkilöt

1749051

https://fi.wikipedia.org/wiki/Naomi%20Schiff

Naomi Schiff

Naomi Schiff (s. 18. toukokuuta 1994 Antwerpen, Belgia) on belgialais-ruandalainen autourheilija ja televisiojuontaja. Schiffin äiti on ruandalainen ja isä belgialainen. Hän syntyi Belgiassa ja vietti lapsuutensa Etelä-Afrikassa. Autourheilu-uransa aikana hän on asunut Saksassa ja kilpaillut saksalaisella lisenssillä. Schiff aloitti kartingin 11-vuotiaana, kun hänet kutsuttiin juhliin, joissa ajettiin sisäkartingia. Hän aloitti kartingissa kilpailemisen Etelä-Afrikassa vuonna 2007 ja sijoittui vuonna 2008 Etelä-Afrikan kartingin mestaruussarjassa toiseksi kaudella 2008. Schiff osallistui ensimmäiseen ratakilpailuunsa Formula VW -luokassa Port Elizabethissa vuonna 2010. Hän voitti kaudella 2014 Clio Cup China Series -sarjan mestaruuden. Seuraavalla kaudella hän ajoi Reiter Engineering -tallissa KTM X-Bow GT4 -autoa muun muassa Euroopan GT4 -mestaruussarjassa. Hän jatkoi Reiterin kuljettajana viisi vuotta ja voitti vuonna 2018 KTM X-Bow Battle Sprint Championship -mestaruuden. Hän kilpaili Nürburgringin 24 tunnin ajossa 2018 ja sijoittui luokkansa toiseksi. Kaudella 2019 Schiff osallistui uuteen W Series -sarjaan. Hän sijoittui esikoiskaudellaan sarjassa kuudenneksitoista. Hän ei saanut ajopaikkaa sarjaan seuraavalle kaudelle, mutta aloitti sen sijaan vuonna 2020 W Seriesin monimuotoisuuslähettiläänä ja televisiolähetysten juontajana. Kaudella 2021 hän toimi juontotehtäviensä ohella yhtenä sarjan varakuljettajista. Samana vuonna hän toimi stunt-ajajana ja Lashana Lynchin sijaisnäyttelijänä 007 No Time to Die -elokuvassa. Helmikuussa 2022 Schiff juonsi Mercedes-AMG Petronas Formula One Teamin autonjulkistustilaisuuden Natalie Pinkhamin kanssa. Maaliskuussa ilmoitettiin, että hän aloittaa Sky Sports F1 -kanavan juontotiimissä Any Driven Monday -ohjelman juontajana. W Series -tulokset Lähteet Aiheesta muualla Belgialaiset autourheilijat Ruandalaiset autourheilijat W Series -kuljettajat Televisiojuontajat Vuonna 1994 syntyneet Elävät henkilöt

1749057

https://fi.wikipedia.org/wiki/Susanna%20Pukkila

Susanna Pukkila

Anni Susanna Pukkila (s. 1993) on suomalainen näyttelijä. Hänet tunnetaan parhaiten Mervin roolista Teemu Nikin elokuvassa Nimby, jossa Pukkila esittää pääosaa. It's Alive Filmsin elokuva sai ensi-iltansa Varsovan elokuvajuhlilla lokakuussa 2020. Pukkila on kotoisin Kouvolasta. Hän opiskeli näyttelemistä Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa, Näyttelijäntaiteen koulutusohjelmassa. Pukkila valmistui teatteri taiteen maisteriksi vuonna 2018 ja on sittemmin opiskellut myös ranskalaisessa École Philippe Gaulier -teatterikoulussa, josta valmistui vuonna 2021. Ura Vuonna 2018 Pukkila näytteli Virve-Riikkaa Baikal Brothers KY -näytelmässä, jonka ohjasi Leea Klemola ja joka sai ensi-iltansa Aurinkoteatterissa Turussa. Kyseinen produktio vieraili Suomen-kiertueellaan useissa teattereissa, kuten osana Tampereen Teatterin Teatterikesä -festivaalia. Esitys luotiin osana Teatterikorkeakoulun Lavat Auki! -hanketta. Vuonna 2020 Pukkila teki elokuvadebyyttinsä It's Alive Filmsin elokuvassa Nimby. Nimby sai ensi iltansa Varsovan elokuvajuhlilla 2020, missä oli ehdolla Free Spirit -kilpailusarjassa. Elokuva voitti yleisöpalkinnon Etelä-Korean BIFAN festivaaleilla 2021. Pukkila oli osa Oulun Kaupunginteatterin näyttelijä-ensembleä kaudella . Hän näytteli Virpiä Aina Bergrothin näytelmässä Tahto, Kuollutta äitiä musikaalissa Billy Elliot sekä useita rooleja Pirjo Yli-Maunulan Flow Productions -teatterin immersiivisessä tanssiteoksessa Varikko. Filmografia Teatteri Lähteet Elävät henkilöt

1749060

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vivien%20Keszthelyi

Vivien Keszthelyi

Vivien Keszthelyi (s. 7. joulukuuta 2000 Debrecen, Unkari) on unkarilainen autourheilija. Keszthelyi aloitti moottoriurheilussa kilpailemisen kaudella 2014 Suzuki Swift Cup Europe -sarjassa. Kaudella 2015 hän sijoittui sarjan kokonaiskilpailussa kolmanneksi, oli toiseksi paras juniori ja voitti naisten sarjan. Vuonna 2016 Audi Sport otti Keszthelyin kuljettaja-akatemiaansa. Hän kilpaili kaudella 2016 Central European Zone Trophy -sarjassa, jossa hän otti luokkavoittoja ja oli paras unkarilainen. Seuraavana vuonna hän sijoittui Audi Sport TT Cup -sarjassa 13:nneksi. Kaudella 2018 hän ajoi Audi Sport Seyffarth R8 LMS Cup -sarjassa, jossa hän sijoittui loppupisteissä toiseksi ja oli kauden paras tulokaskuljettaja. Alkuvuodesta 2019 hän osallistui Aasian F3-sarjan talvimestaruussarjaan. Kaudeksi 2019 Keszthelyi sai paikan uuden W Series -sarjan varakuljettajana. Hän korvasi loukkaantuneen Emma Kimiläisen kauden toisessa ja kolmannessa kilpailussa. Kauden neljännessä kilpailussa hän nousi Megan Gilkesin tilalle varsinaiseksi kilpakuljettajaksi, kun Gilkes pudotettiin varakuljettajaksi. Lisäksi varakuljettajat Keszthelyi ja Sarah Bovy pääsivät mukaan kauden viimeiseen kilpailuun. Keszthelyi keräsi ajamissaan neljässä kilpailussa yhden pisteen ja sijoittui sarjan 17:nneksi. Kaudella 2021 Keszthelyi ajoi EuroFormula Open -sarjassa. Keszthelyi seurustelee autourheilija David Schumacherin kanssa. He tapasivat vuonna 2018. W Series -tulokset Lähteet Aiheesta muualla Vivien Keszthelyin kotisivut Unkarilaiset autourheilijat W Series -kuljettajat Vuonna 2000 syntyneet Elävät henkilöt

1749061

https://fi.wikipedia.org/wiki/Isosuokana

Isosuokana

Isosuokana (Megacrex inepta) on rantakanoihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Uudessa-Guineassa. Koko ja ulkonäkö Isosuokana voi kasvaa 35-38 cm pitkäksi. Sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään. Isosuokana on lentokyvytön. Ruumiinrakenteeltaan laji on tukevahko, suuripäinen, lyhytsiipinen ja lyhytpyrstöinen. Pää ja kaula ovat harmaat ja vatsa vaalea. Alalajilla M. i. inepta niska ja kyljet ovat punaruskeat, kun alalajilla M. i. pallida ne ovat vaaleammat. Isosuokanan siivet ovat ruskeat. Nokka on suuri ja tukeva, ja jalat ovat pitkät ja paksut. Levinneisyys ja elintavat Isosuokanan alalaji M. i. inepta elää Uuden-Guinean eteläosassa ja alalaji M. i. pallida pohjoisessa. Lajin elinympäristöä ovat soiset metsät, mangrovemetsät ja tiheiköt. Isosuokana syö hyönteisiä. Lähteet Rantakanat

1749068

https://fi.wikipedia.org/wiki/Susanna%20Salonen

Susanna Salonen

Susanna Salonen (s. 1966 Lahti) on suomalais-saksalainen elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja -kuvaaja. Hänen elokuvansa Patong Girl voitti Grimme palkinnon vuonna 2016. Lähteet Suomalaiset elokuvaohjaajat Suomalaiset elokuvanäyttelijät Suomalaiset elokuvakäsikirjoittajat Vuonna 1966 syntyneet Elävät henkilöt